TV-ilmiö: tuttu naama, väärä paikka
Kuva: FOX – Bones
Tiedättehän, miten joskus tuttu näyttelijä uudessa paikassa hätkäyttää? Olen puhunut täällä blogissa paljonkin siitä, miten rakastan sarjabongaamista eli näyttelijöiden tunnistamista piinaavan ’mistä ihmeestä tuokin on tuttu’ -pohdinnan jälkeen, ja myönnän avoimesti, että yhteyden keksiminen on yksi tyydyttävimmistä asioista elämässä. Olen viime aikoina onnistunut tietoisesti rauhoittamaan hyperrauhatonta sarjabongaajaluonnettani ohjelmia avokin kanssa katsoessani, ja tämä blogi on todennäköisesti vähentänyt tarvetta laittaa pause päälle ja kertoa kaikki oivallukset avokilleni; tiedänhän ruudun toisella puolella olevan ihmisiä, jotka nauttivat ainakin osin samanlaisesta bongailusta.
Kuva: CBS – Criminal Minds (suom. Criminal Minds – FBI-tutkijat)
Olen kuitenkin viime aikoina löytänyt uuden alalajin tälle sarjabongailulle, enkä tietystikään voi olla laittamatta kuvitteellista pausea muille blogijutuille ja kertomatta asiasta teille! Tämä bongailun osa-alue on erityisen suuri vaiva sellaisissa rikossarjoissa, joissa joka viikko ratkotaan uusi rikos, jolloin myös rikostarinan pääosahenkilöt vaihtuvat virkavaltaa tai heihin rinnastettavia henkilöitä lukuunottamatta. Voimme täten unohtaa esimerkiksi True Detective:n ja Twin Peaks:in, ja keskittäkäämme huomiomme moderneihin rikosklassikoihin, kuten Criminal Minds, Bones ja uusi suosikkini Elementary. Ongelman nimi on tuttu naama väärässä paikassa, ja sitä on vaikea ohittaa.
Kuva: CBS – Cold Case (suom. Todistettavasti syyllinen)
Yleisesti tämänkaltaisissa rikossarjoissa pyörivät jokseenkin samat näyttelijät, sillä niihin palkataan paljon varsinkin nimityksellä ’character actor’ -kulkevia vankkoja suorittajia, jotka eivät ikinä jää mieleen nimeltään vaan ennemminkin roolisuorituksen tyyliltään. Olen käyttänyt paljon hyviä hetkiä nauttien yhteyksistä esimerkiksi Cold Case ja Criminal Minds -sarjojen pahiksien ja hyviksien välillä, mutta nämä tapaukset ovat enemmän tuttuja naamoja tutuissa paikoissa, joten ongelma on muualla. Minun ongelmani on tutun naaman bongaaminen jossakin uudessa paikassa, ja paikan vääryys on suorassa vaikutussuhteessa naaman tuttuuden kanssa. Jos tunnistat naaman ja osaat nimetä toisesta sarjasta joko hahmon nimen tai näyttelijän nimen sekä laskea näyttelijän jaksot tuossa sarjassa yleensä yli yhtä käyttä kättäen, olet osunut tuttuun naamaan väärässä paikassa.
Kuva: ABC – Castle
Tällä bongauksella voi olla dramaattiset seuraukset paraikaa katsomallesi sarjalle, sillä ’tuttu naama, väärä paikka’ (TNVP™) paljastaa juonen tai vähintään sen suunnan ja merkittävyyden! Toki kyseessä on usein vain yksi jakso, jonka rikostarinan syyllinen on sinulle todennäköisesti nyt paljastunut ainakin noin 25 minuuttia ennen aikojaan, mutta entä jos kyseessä on jokaisessa rikossarjassa vähintään kerran tuotantokaudessa tapahtuva isompi rikoskuvio? Nämä kausien isot pahat paljastetaan monesti pikkuhiljaa, kun jotkut rikokset vain alkavat toistua hienosta etsivätyöstä huolimatta, ja TNVP™ voi paljastaa sarjan isomman suunnan viattomalle katsojalle aivan ennen aikojaan.
Kuva: Kutonen – NCIS (suom. NCIS Rikostutkijat)
Monesti tämä sarjabongauksen alamuoto toimii perinteisten viihdemaailman sääntöjen mukaan: tutuilla näyttelijöillä voi houkutella uuden sarjan pariin siihen aikaisemmin tutustumattomia katsojia. Todennäköisesti myös johonkin tiettyyn roolihahmoon muodostettu tunneside sitoutuu myös tuon hahmon näyttelijään ja kantaa siten näyttelijän muihinkin projekteihin mukaan. Jos näyttelijä on tehnyt edes kahden jakson verran jotakin televisiosarjaa, voi häntä nimittää jo ’recurring’ -statuksella nimen perässä, ja tällä ratsastetaan eteenpäin televisiomaailmassa, aivan kuten alan palkinnoilla. Jos on ollut ’recurring’ jossakin sarjassa, voi sillä perusteella päästä esimerkiksi vierailemaan juurikin tällaiseen rikossarjaan yhden jakson ajaksi, koska ’recurring’ -statusta voi käyttää hienosti hyväksi jakson markkinoinnissa. Tämä näkyy etenkin lehdistötiedoitteissa ja viihdemaailman alan uutisoinnissa, sillä muutamia ihmisiä lukuunottamatta kaikkien pitää olla tuttuja jostakin.
’Tuttu naama, väärä paikka’ -näyttelijät paljastaa juurikin tuo yhteys markkina-arvon ja roolin suuruuden välillä. Ei isohkoa näyttelijää tuoda mihinkään sarjaan ’se käly/lanko, jota kuulusteltiin ensimmäisenä, eikä nähty enää kertaakaan’ -roolia varten. Kun on katsonut näitä viikottaisia rikostarinoita pyörittäviä sarjoja tarpeeksi, alkavat tämänkaltaiset pelisäännöt hahmottua. Juuri näiden syiden takia monet vierastavat perinteisiä, suosittuja rikossarjoja ja kaipaavat enemmän rosoista rikkonaisuutta, kuten True Detective:a tai The Sopranos:ia, mutta minulle nämä viikottaisesta kaavasta erottuvat lainalaisuudet ovat koko homman juju.
Huomasitteko, kuinka hienosti kirjoitin tämän tekstin laittamatta esimerkkejä katsomistani sarjoista, jotka varsinaisesti innoittivat tämän postauksen? Ihan vain, ettei kukaan spoilaantuisi? Arvaatteko ollenkaan, kuinka vaikeaa se oli?!? :D