Variety Saturday: Päivä seurassani
Tervetuloa päivään seurassani! Raahaan teidät mukanani ympäri Turkua viettäen mukavaa ja rentoa lauantaita, ja toivon teidän jaksavan mukanani tämän postauksen loppuun asti! Yleensähän tällaiset ’päivä bloggaajan seurassa’ -postaukset ovat enemmän muoti- ja lifestyle-bloggaajien tonttia, ja yleensä lukijat ovat nimenomaan pyytäneet sellaisia postauksia. Minulta ei kukaan pyytänyt tällaista postausta, ja blogini aihekin on aika kaukana edellä mainituista blogityypeistä, mutta koska se on estänyt minua tekemästä tietynlaista postausta? Tämä on minun syyskuinen lauantaini, jonka vietän lukijoideni kanssa.
Nukuin mukavasti aika pitkään, ja heräilin lopullisesti aamuun asti Turun yössä seikkailleen avokkini ansiosta. Perinteiseen tapaan aloitin päiväni Instagramin selailemisella meidän ihanassa löhönojatuolissa, josta siirryin syömään aamupalaa koneen äärelle. Nautin aina näistä viikonloppuaamujen rauhallisuudesta, ja monesti keskitynkin tuolloin puuhaamaan rauhassa blogin parissa. Yritän viikonloppuisinkin pitää säännöllistä unirytmiä töiden ja alati taustalla lymyilevän migreenin takia, ja avokkini puolestaan nukkuu mielellään pitkään ihan ilman baari-illan myötävaikutustakin!
Luettuani Facebookin tapahtumat ja lempiblogieni uusimmat postaukset käyn läpi oman blogin mahdolliset kommentit, ja tsekkailen Bloglovinin sekä Blogilistan kehitykset. Olen monen muun aloittelevan bloggaajan tavoin vieläkin koukussa lukijamäärien seuraamiseen, ja jokainen uusi tilaaja tai seuraaja saa hymyn huulille! Innostun myös luonnostelemaan meidän kihlajaisuutisen yhteydessä ehdotettua postausta hääohjelmista, mikä on sinänsä harvinaista, sillä yleensä kirjoitan hetken mielitekojen mukaan ilman sen suurempaa luonnostelua. Suunnitelmani kuitenkin muuttuvat kesken nettiselailun, kun tajuan TV2:n We Want More -ohjelman alkavan samana iltana; haluan ehdottomasti postata tästä ohjelmasta, koska se kiinnostaa itseänikin. Aina en ihan onnistu kalenterin käytössäni, ja jotkut uudet ohjelmat menevät yksinkertaisesti ohi.
Postauksen väkertämiseen menee iloisesti se pari tuntia, josta suurin aika menee aina ehdottomasti kuvien ja videoiden etsimiseen! Pyrin käyttämään aina virallisten tahojen tarjoamaa niin sanottua mainosmateriaalia, jolloin tekijänoikeusasiat ovat selkeämmät, mutta aina hyviä kuvia ei ole tarjolla niissä virallisissa paikoissa, ja aikaa ja energiaa kuluu kelpokuvien metsästämiseen.
Alkuiltapäivästä saan aikaiseksi lähdettyä kaupungille, ja tästä omasta lauantairetkeilystäni on jo tullut pienimuotoinen rutiini kesäloman jälkeen. Menen yleensä aina kirjastoon, kaupoille ja kahvilaan, eikä tämäkään lauantai poikennut hyväksi havaitusta kaavasta! Normaalisti kierrokseni päättyisi Anttilan leffaosastolle, mutta Turun Anttila sulki ovensa lopullisesti jo pari viikkoa sitten. Olen viime aikoina ottanut tavakseni käydä lukemassa kaikki muoti- ja naistenlehdet kirjastossa, sillä mukavan raukean rauhallisessa ympäristössä on ihanaa lukea kiireettömästi tai vaikka keskittyä vain kauniisiin kuviin. Tällä kertaa lukulistalle päätyivät uusin Gloria ja uusin Trendi. Suosittelen muitakin käymään katsastamassa omien paikkakuntiensa kirjastot; halpaa ja helppoa!
Kävin myös uudehkon tapani mukaan katsomassa kirjaston DVD-valikoimaa ja tarkemmin sanottuna tv-sarjabokseja. Olin myöhäisteininä kotipaikkakuntani kirjaston piskuisen DVD-hyllyn suurkuluttaja, mutta Turussa jostain syystä en ole suuremmasta valikoimasta huolimatta hirveästi elokuvia lainannut itselleni. Tv-sarjahyllyn valikoima vaihtelee todella paljon, joten kannattaa joko varata tai käydä hyllyllä ahkerasti; viime kertoina olen Turun pääkirjaston hyllystä bongannut esimerkiksi Mad Men:iä ja The Walking Dead:iä! Tällä kertaa harkitsin todella Scarlett-minisarjan lainaamista, sillä rakastuin siihen jo yli vuosikymmen sitten sen televisioensiesityksen yhteydessä. Scarlett on Tuulen viemää -kirjan ja -elokuvan virallinen jatko-osa, joka ei ollut hirveä menestys mutta upposi minuun kuin veitsi Scarlettin mahaan sarjan keisarinleikkauskohtauksessa!
Menetin jo kauan sitten toivoni televisio-aiheisten lehtien löytämisestä kirjaston kulttuurilehtien joukosta, mutta onneksi katsoin tällä kertaa uudestaan: Variety-lehti tulee myös Turun kirjastoon, ja se käsittelee aika tasapuolisesti elokuvia ja televisiosarjoja nettisivujensa lisäksi! Tämä lehti on laadukkaalle paperille painettu, ja sen kannet ovat pahviset, joten lehteä käsitellessä tulee heti hiukan hienostunut olo. Tässä olotilassa ei suinkaan ole haittaa kulttuurilehtien lukemiseen tarkoitetusta ihanan purppuran värisestä olohuonetilasta, johon jämähdin uutta löytöäni tutkimaan! Turkulaisista sanotaan, että me rakastamme pääkirjastoamme, ja voin sanoa omasta puolestani olevani täysin samaa mieltä. En aina ole käyttänyt pääkirjastoa aktiivisesti, mutta aina siellä käydessäni olen positiivisesti yllättynyt valikoimasta, ja tunnelma on yhtä aikaa aina moderni ja vanhanaikaisen arvokas.
Variety-lehteä selatessani onnistuin yllättymään myös sisällöstä. Olen lukenut jonkin verran amerikkalaisia viihdelehtiä, kuten People, Vanity Fair ja Entertainment Weekly, mutta missään niistä en ole nähnyt ’hyvä, meidän tiimi’ -tyylisiä mainoksia. Tämä lehden numero oli ilmestynyt elokuun alussa, muutaman viikon ennen Emmy-gaalaa, ja sen kyllä huomasi; eri tahot olivat ostaneet mainossivuja kehuakseen omia yhteyksiään Emmy-ehdokkuuksista! Yllä olevassa kuvassa on vasemmasta yläreunasta myötäpäivään: 1) erään musiikkikillan onnittelut omille jäsenilleen, 2) Hulun maksama mainos Emmy-gaalan juontajalle Seth Meyersille tämän huipusta menestysvuodesta, 3) Fordham-yliopiston hehkutus omille alumneilleen, ja 4) Emerson Collegen onnitttelut ei pelkästään alumneilleen, vaan myös esimerkiksi oppilaidensa kuuluisille vanhemmille. Aivan mahtavaa! Olin aivan liekeissä tämän minulle uuden mainostustyylin löytymisestä! Täytyy aivan varmasti käydä katsomassa lehden seuraavakin numero, sillä voin vain kuvitella, miten esimerkiksi agenttitoimistot hehkuttavat omiensa voittoja!
Perinteiseen tapaani siirryin kirjastosta keskustan kauppoihin kiertelemään. Tällä kertaa tavoitteenani ei ollut mitään sen ihmeellisempää, joten kävin sovittamassa H&M:llä syksytakkeja. Pyörähdin myös Carlingsin avajaistouhuissa, mutta peruutin sieltä aika nopeasti pois, ja menin mieluummin silittelemään Akateemiseen Kirjakauppaan häälehtiä. Mielestäni yksi kihlauksen parhaimmista puolista on ehdottomasti se maaginen lupa selailla kaupoissa häälehtiä ja jopa ostaa niitä! Ennen saatoin sivusilmällä hiukan sinne päin vilkaista, mutta takaraivossa oli aina ennen se mantra säälittävyydestä ja jopa luvattomuudesta sinkkuna tai edes avoliitossa elävänä katsoa noita erikoislehtiä. Aika hassua, eikö totta? :)
Viimeisen koon eli kahvilan toteutin tällä kertaa Hansan Kultatalon Cafe Brownzissa, jonka lohi-pinaatti-piiras oli eittämättä yksi elämäni parhaimmista suolainen piiras -kokemuksista, vaikka niitä imuroinkin napaani aina tilaisuuden tullen. Brownzista saa myös teetä ostaessa tuollaisen vaatimattoman saavin, joten tuo paikka on aivan erityisen sopiva kaveriporukan istumiseen, ja kuuntelinkin viereisen pöydän mammaporukan keskustelua Toisenlaiset äidit -ohjelmasta. Siinä yksin herkkuja maistellessani iski minulle jo niin perinteinen surumielisyys. Olen hirveän huono soittamaan kenellekään paikalliselle ystävälleni, että lähdettäisiinkö kahville, mutta jälleen kerran kaipasin seuraa. Minäkin olisin halunnut lätistä hassuista televisiosarjoista ja arkisista tapahtumista, mutta sen sijaan join teetäni yksin selaillen samalla kännykällä nettiä. Kotona jälkeenpäin tätä yksinäistä hetkeä miettiessäni päähäni pälkähti ajatus, että löytyisiköhän lukijoistani Turun seudun ihmisiä, joita kiinnostaisi joskus kokoontua johonkin kivaan kahvilaan tv-sarjoista ja kaikesta muusta höpöttelemään?
Illalla kuskasin edellisestä illasta toipuvaa avokkiani hänen rumpukamojensa siirtämisessa keikkapaikalta takaisin reenikämpälle, ja verotin avustani tietysti kuvaussessiolla. En ole otattanut itsestäni kuin muutamat hassut asukuvat, ja kyllä on vaikeaa! Täytyy nostaa hattua kaikille muotiblogeja pitäville; ei ole helppoa oppia olemaan kameran edessä luonnollisesti tai löytämään itsestä ne toimivimmat kuvakulmat. Olen viime aikoina kuitenkin tajunnut haluavani oppia tässä paremmaksi, jo ihan pelkästään tämän blogini takia, mutta myös tulevien häittemme takia!
Siunailin myös avokilleni, kuinka helppoa hänellä on, kun en pakota häntä kovin usein ottamaan tällaisia poseerauskuvia. :D Olen myös kuvissa sangen muodikas, sillä Team Momfien tavoin olin käynyt puoliskoni vaatekaapilla päivällä, ja hengailen nytkin tuo Jack&Jonesin viiksipaita päälläni!
Illan vietimme pitkästä aikaa kahdestaan sohvalla röhnöttäen, ja ehdimme katsomaan aika monta erilaista ohjelmaa. Yle Areenasta katsoimme roudaamisen takia samana iltana aikaisemmin ohi menneen We Want More -aloitusjakson Neon 2:sta, ja meitä molempia viihdytti oikein paljon hyvin tehty ohjelma suositun bändin menneisyydestä! Innostuimme katsomaan myös Apple-tv:n (saatu blogin kautta) ja iPadin kautta musiikkivideoita ohjelmaan osallistuvilta bändeiltä, ja päädyimme sitten katsomaan myös esimerkiksi Sabatonin videoita. Ilta päätyi Netflixin pariin, kun jäin koukkuun avokin aloittamaan Taken-elokuvaan, jonka rymistelyssä Liam Neeson oli kyllä armottoman tehokas.
Kaiken kaikkiaan minulla oli oikein mukava päivä, jota voisi ehkä sanoa lempitavakseni viettää lauantai: rauhallista hengailua lempipuuhieni parissa! Jälleen illalla olin vain niin onnellinen, kun makasin sohvalla oman rakkaani kainalossa. Välillä niin hektisten viikonloppujen tasapainoksi on mukava olla näitä itselle ja omaan hyvinvointiin keskitettyjä päiviä; arkikin sujuu aina paremmin ja iloisemmin, kun on saanut ladattua akkuja.
Kiitos, jos jaksoitte lukea tänne asti! Miten teidän viikonloppunne on sujunut? Söittekö Bilar-Pollyja ja tortilloja, kuten me tänään?