Viikon omat tv-valinnat: TISuomi, The Ranch, Rouva Ministeri
Muuttokiireistä huolimatta olen ehtinyt aina välillä vilkaista jonkin verran televisiosarjojen suuntaan. Game of Thrones -sarjan kaltaiset lempisarjat haluan katsoa rauhassa ja keskeytyksettä isolta ruudulta, mikä on toistaiseksi ollut mahdotonta, joten olen tyytynyt nollaamaan pään sopivan hetken tullen muilla hyvillä sarjoilla.
Keittiössä puuhaillessani, sen sisältöä purkaessa ja järjestellessä, olen kaivannut jotain taustaohjelmaa, mihin käy vallan mainiosti Temptation Island Suomi -reality. Erityisesti joka toinen jakso eli treffijaksot ovat erityisen hyviä puuhailun seuraksi, sillä treffit ovat aina maailman tylsimpiä, mutta kyllä nekin jaksot pitää kahlata läpi, oikeastaan ainoastaan niiden ainaisten iltabileiden takia. Iltanuotiojaksot olen katsonut paremmin keskittyen, aina, kun bebe tai muu väsymys on pakottanut minut hetkeksi sohvalle lepäämään muuttopuuhien lomassa.
Pari päivää sitten selostin miehelleni McDonald’sissa ohjelman tämänhetkisiä kuvioita, ja henkilöistä hän onkin jo kärryillä ainaisen katsomiseni ansioista. Innostuin sitten selittämään hänelle ohjelman pariskuntien moraalista tai sen puutteesta, ja miten eri tavoin naiset ja miehet kokevat sarjassa loukkaamisen ja rajojen rikkomisen. Vallan mainiona esimerkkinä tästä toimivat sarjan uusin pari, kesken mukaan hälytetyt Kalle ja Nana, vaikka sama kaava on toistunut myös Roopen ja Idan kohdalla. Alkuvaiheessa mies vähän bilettää liikaa, hiplailee naisia kännissä ja flirttailee kuin nuori sonni kevätlaitumilla, ja nukkuu jonkun naisen vieressä, koska se on mahdollista. Pariskunnan nainen tästä kaikesta loukkaantuu heti ensimmäisellä iltanuotiolla, sillä yhdessä sovitut rajat on ylitetty. Rajojen yli on varmasti mentykin, mutta ehkä vain muutamalla pienellä askeleella, ja miten naiset voivat oikeasti järjestään olettaa miesten olevan kuin munkkeja tällaisessa tilanteessa? Nainen kuitenkin jatkaa moralisoivalla linjalla, mutta ei kestä kuin pari jaksoa, että hän on hypännyt ensimmäisen pesän yli suoraan käsipeliin tai panemiseen. Näihin asioihin ei kuitenkaan viitata haastatteluissa juuri ollenkaan, vaan jatketaan pettynyttä ininää, kun mies vielä flirttailee toisessa leirissä. Seriously?!? Vaikka en Mikasta ja Sadusta välitäkään kovasti, ja heidän suhteensa näyttää olevan epätasapainossa, ovat he ainoana parina realistisesti asettaneet rajat siten, että bilettäminen ja flirttailu on sallittu. On täysin naurettavaa asettaa normaalielämän rajat tällaiseen ohjelmaan, ja sitten pettyä, kun toinen ei olekaan yhtä kiltisti kuin lähibaarissa!
Huh, aina välillä innostuin aiheesta liikaa! Harmittaa, etten ole ehtinyt ja onnistunut katsomaan ohjelman viimeaikaisia jaksoja livenä, sillä minulla olisi niin paljon annettavaa Twitter-keskusteluun! 😀
Pakkaamisen ja remontoimisen lomassa ehdimme mieheni kanssa testata myös yhden uutuussarjan. The Ranch on Netflixin komediauutuus, jonka pääosassa ovat That 70s Show’sta tutut Ashton Kutcher ja Danny Masterson. Kutcherin esittämä mies saapuu väliaikaisen pysyvästi kotonaan käymään ja kohtaa taakse jättämänsä perheen sekä elämän realiteetit. Vieläkin pesäpalloammattilaisen uraa havitteleva mies huomaa olevansa kotikaupungissaan ja törmäävänsä kaikkeen mahdolliseen tuttuun. Mastersonin hahmo on se kotiin jäänyt tunnollisempi veli, ja kuvioissa on mukana eronneet vanhemmat, jotka pyörittävät maatilaa ja baaria.
Virallisesti komediasarjana esiteltävä sarja on hassu sekoitus komediaa ja draamaa, sillä perinteisen sitcom-huumorin ohella sarjassa käsitellään hyvin vakavasti isoja asioita. Kutcher vetää sitä vakavampaa roolia ja Mastersonin tehtäväksi jää humoristinen kommentointi. Isä ja äiti ovat kuivan sarkastisia, ja kokonaisuutena tämä perhe kannattelee sarjaa. Ehdimme katsoa vasta pilottijakson, ja ihan kyllä tykkäsimme sarjasta, ja jatkossa toivonkin hieman monipuolisempaa käsikirjoitusta. Hassua myös on, että pienen paikkakunnan maatilalle sijoittuva sarja on kuvattu sitcomeille ominaisesti kokonaan studiossa!
Kun olen kaivannut varsinaista pään nollaamista muuttohässäkän keskellä, olen laittanut Katsomosta pyörimään joko Bones:in tai Rouva Ministeri:n. Nämä molemmat amerikkalaiset draamasarjat kuuluvat lempisarjoihini, joten niihin uppoutumalla saa helposti hyvän ja tasapainoisemman mielen. Kumpikaan sarja ei ole kuin muutaman jakson alkuperäisesityksiä jäljessä, ja molemmat sarjat ovat jo saaneet jatkoa seuraavalle kaudelle. Faneja tietysti surettaa, että Bones:in tuleva 12. kausi jää sarjan viimeiseksi, mutta omasta mielestäni fanien kannattaa olla tästä etukäteisratkaisusta vain hyvillään, sillä näin puolikkaan kauden mittainen viimeinen kausi saa järjestettyä sarjalle sen ansaitseman lopun, ilman hirveitä äkkilopetuksia.
Toivottavasti tämä tuleva viikko tuo mukanaan jo enemmän tasaista arkea, mikä puolestaan mahdollistaa omiin arkirutiineihin palaamisen televisiosarjoineen ja bloggaamisineen. Ensi viikon lopulla lähden edustamaan bloggaajana ja siten sisällöntuottajana PING Helsinki -tapahtumaan, joten siitä on varmasti luvassa postaus jos toinenkin! Euroviisutkin valtaavat ensi viikon, joten kyllä tekemistä riittää!
Kuvat: Nelonen, Netflix, Katsomo.