Otsatukka, ollakko vai eikö olla

Pari päivää ennen vuoden vaihtumista seisoin kylppärissä teräase kädessä. Olin miettinyt koko syksyn, että pitäiskö leikata otsatukka takaisin ja olin viimein tehnyt päätöksen, sillä kaipasin sitä kuuluisaa vaihtelua. Annoin terän puhua, eli kynsisaksien nirskuttaa vyötärölle ulottuvien hiusteni varret poikki. Tadaa, siinä se oli taas! Melkein kuuden vuoden tauon jälkeen, vanha tuttu otsis. Noh, nyt tukka on sitten osoittautunut ongelmalliseksi silmälasieni sekä pipojen kanssa ja yleinen föönausinnottomuuteni ei myöskään sovellu tämän otsiksen kaveriksi. Kaiken lisäksi -tai ehkä juuri siksi- olen myös alkanut ihastelemaan kaikkia tyttöjä joilla ei otsahöyheniä ole, vaan voivat huoletta heittää koko tukan ponnarille tai muuten vaan coolisti korvan taakse. Mikä neuvoksi?