Olin kolmevuotias kun kauppakeskus Lippulaiva rakennettiin ja perheeni asui silloin uudessa kerrostalossa sitä vastapäätä. Ensimmäiseksi pankikseni valikoitui Espoonlahden pankki, josta otin ensimmäisen tilini sekä sain ensimmäisen nostokorttini ja jonne maksettiin palkkani kuusitoistavuotiaana. Täysi-ikäisenä tein lukion jälkeen kesän niin paljon töitä, että valitsin Saunalahteen rakennettavista asunnoista itselleni sopivan asuntolainalla. Pääsin muuttamaan sinne vasta vuoden rakennuttamisen jälkeen. Kolme vuotta myöhemmin myin asuntoni ja perustin osakeyhtiön – sekä aloitin yrittäjän elämän sisäistämisen. Kaksivuotta sitten avaisin ensimmäisen sijoitustilini, jonka nostin taannoin ja jonne taitaa kertyä jotain kuukausi osuutta.

Eilen asioin Hakaniemen pankissa tarkoituksenani käyttää kassapalveluita. Tässä kuussa rahani olivat tiukemmilla kuin yleensä ja olin jo siirtänyt laskuja ensikuulle. Konttorihenkilö tarjosi minulle nuorten yrittäjien vakuutusta ja jouduin hetken kuunneltuani muistuttamaan, että olin tullut vain nostamaan 20 euroa.  Hetkellinen talouden rasitus tuntui kauhealta ajatukselta sillä hetkellä.

Seuraavana päivänä tilasin uudet kengät verkkokaupasta ja jäin itselleni kiinni. Kuitenkin näen, että pankin pitäisi olla talousasioiden ensisijainen opettaja. Kengät luultavasti näyttävät kivoilta jaloissani ja vakuutuksen otan luultavasti ensikuussa.  Kaksikymmentäviisivuotiaana olen alkanut ensimmäisen kerran miettiä omia eläkepäiviäni ja niiden turvaamista. 

Eli rahahuolet sivuun ja kaikki korkeakouluopintoa suorittamaan? Henkilökohtainen säästösuunnitelma maksujen lisäksi?  Rahakkaampi työ? Niinpä niin.

Kolme tulevaisuuden sisäistystä ja omatakausta itseensä. Nythän on kuitenkin vain nyt ja Nyt on verrattavissa aikaan, kelloon sekä tähän päivään. Seis, sana kävi mielessäni Nordeasta poistumisen jälkeen. Suuret suunnitelmat on maailman paras mielenharjoitus ja kuukausi kuukaudelta elämä vie sinnepäin.

Aurinkoa kaikille <3:llä Sanna V.