luonnostelua.
Lapsena rakastin piirtämistä. Piirsin aina kun vain oli mahdollista, raahasin miljoonaa kynää ja kopiopaperiarkkia mukanani minne ikinä meninkin. Yläasteen jälkeen tajusin tai päätin etten osaa piirtää. Ihan hävetti jos jotain piti piirtää, varsinkin kun olin muuten niin kiinnostunut taiteesta ja luovista hommista. Sama jatkui läpi lukion ja pahimmat ahdistukset piirtäminen aiheutti käydessäni vuoden kuvislinjan kansanopistossa. Sanoin opettajalle ja koko ryhmän edessä etten osaa piirtää ja voi vitsi mitkä kiemurtelut vedin joka kerta kun kävimme porukalla duuneja läpi. Opistovuoden aikana ”totuin” kuitenkin taas ajatukseen piirtämisestä ja varsinkin maalaaminen vei tuolloin jälleen ihan mukanaan, itsevarmuuden kasvaessa samaan aikaan. En tänä päivänä tunne piirtämistä omaksi jutukseni, toisin kuin maalaamista, mutta toki joskus tulee piirreltyä. Aina pidän luonnoskirjaa mukana kaiken varalta ja olen yrittänyt piirrustella jonkin verran ihan siinäkin mielessä, että jälki alkaisi muotoutua itseni näköiseksi ja homma rentoutuisi. Seuraavassa parit kuvat luonnoskirjastani.
Keittiömaailma on viime aikoina inspiroinut vähän kaikessa suhteessa. Ihmisten piirtäminen on taas mulle aina ollut ja tulee olemaan se suurin epämukavuusalue, joten sitäkin olen yrittänyt treenailla.
