Jääkaappiin oli unohtunut yksinäinen parsakaali, joka ei ehkä enää tänään olisi ollut syömäkelpoinen.
Istuin keittiön pöydän ääressä, tuuletusikkuna oli auki, ulkona tuoksui sade, oli aivan hiljaista. Maljakossa kedon kukkia, kello oli yksitoista, hämärsi ja minä söin lautasellisen parsakaalia.
Pohjois-Karjalassa Joensuussa pysähdyttiin kiertämään parit kirpparit. Yhden mekon ja vanhojen lehtien lisäksi löysin mitäs muutakaan kuin noh, astioita.
Ehdin juuri alkuviikosta ostaa samankaltaisia lautasia valkoisena, mutta en tietenkään epäröinyt sekuntiakaan näiden mintunvihreiden kaunokaisten osuessa kohdalle. Maksoivat 0,50e kappaleelta. Samoin toimin toisella kirpulla myös vailla epäröintiä, kun kaksi Arabian karkkiväristä KoKo-espressokuppia pilkisti hyllystä. Niillä hintaa taisi olla huimat 2,50e/kpl.
Miten kauniit kirppariastiat voivatkaan tehdä pienen ihmisen näin onnelliseksi?
