iltapala.
Jääkaappiin oli unohtunut yksinäinen parsakaali, joka ei ehkä enää tänään olisi ollut syömäkelpoinen. Istuin keittiön pöydän ääressä, tuuletusikkuna oli auki, ulkona tuoksui sade, oli aivan hiljaista. Maljakossa kedon kukkia, kello oli yksitoista, hämärsi ja minä söin lautasellisen parsakaalia.