Everything I need is you

Olin tänään häissä. Viimeinen biisi siellä oli just tää. Mulle tuli mieleen ’vanhat ajat’. Ne, kun mulla oli poikaystäviä vaikka muille jakaa. Yks niistä oli kestävä (okei, se kesti 3kk, mut so what?). Se tyyppi linkkas mulle sillon tän biisin. Totta kai olin sulaa vahaa sen edessä. Nyt mulle tuli mieleen se samainen tyyppi. Meinasin alkaa itkemään, mutta miksi ihmeessä? Se ois niin turhaa. Parhaan muistikuvani mukaan en itkenyt silloinkaan, kun erosimme. Erosimme ystävinä. Meidän oli helppo olla ystäviä. Suhde ei ollut pilannut ystävyyttämme. Olimme kuin paita ja peppu.

Sitten jotain tapahtui. Emme pitäneet enää yhteyttä, mutta tämä ns. siteemme säilyi. Pystyn yhä puhumaan hänelle suoraan, kertomaan kaiken ja voin tekstata hänelle milloin tahansa. Hän vastaa aina. Meitä ei luotu suhteeseen, tai sitten luotiin. Muttei toisillemme. Näin on hyvä, ainakin toistaiseksi.