Mitä jos tunteita ei olisikaan?
Olisimme kuin robotit: tunteettomia kuoria, ilman sydäntä.
Emme tuntisi sääliä, rakkautta, vihaa saatika mitään muutakaan
tunnetta. Olisimme hyödyttömiä vai olisimmeko sittenkään?

Elämä tuntuisi paljon helpommalta ilman tunteita.
Voisimme olla työpaikalla, koulussa, vapaa-ajalla tai missä vain
ja voisimme tehdä tehtävämme ilman, että ihastuisimme tai vihastuisimme
vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen. Meitä ei kaduttaisi typerät tekomme ja voisimme vain elää aina hetkessä.

Toisaalta olisi typerää elää ilman tunteita. Emme voisi nauttia ihanista ja mieleenpainuvista hetkistä, sillä emme tuntisi mitään. Ei iloa, ei surua, ei yhtikäs mitään. Idioottimaista edes ajatella ihmistä tunteettomana. Eihän se ole edes mahdollista! Jokainen ihminen tuntee joskus jotain. Ei ehkä rakkautta tai vihaa, mutta… Ainakin kipua! Kukaan ei ole tunteeton. Jotkut ihmiset vain esittävät välinpitämätöntä kasvattaakseen tai säilyttääkseen muka-niin-hyvän-egonsa. Sellaiset ihmiset ovat paskiaisia. He luulevat saavuttavansa jotain sillä, että satuttavat toisia ihmisiä omalla ”tunteettomuudellaan”, tosin… Sitä heidän ”tunteettomuuttaan” ei edes ole olemassa. Vihastuttaa ihmiset, jotka niin luulevat/sanovat. Kukaan ei ole tunteeton! Se täytyy vain käsittää.

Jos joku ihminen rakastaa jotakuta ja ei saa vastakaikua tunteisiinsa. Niin ei herranjumala voi heti olettaa, että se toinen siinä olisi jotenkin tunteeton! Tottakai se tuntee jotakin, mutta ei samalla tavalla… Jotkut eivät osaa/pysty tuntemaan esim. rakkautta, jos ei ole nähnyt toista oikeasti. Joidenkin on todella vaikea käsittää miten voi ihastua netissä. Miksi netissä voi sitten vihastua? Miksei yhtä hyvin voisi myös ihastua? Joskus on vain niin vaikea käsittää tätä nykymaailmaa.

Ymmärrän toki, että tunteet ns. oikeassa maailmassa ovat aidompia kuin esim. netissä. Tottakai jotkut ihmiset osaavat feikata/peittää tunteensa myös tässä ns. oikeassa maailmassa. Koskaan ei oikeastaan voi olla varma toisen tunne-elämästä ja toisen ajatuksista, jos toinen ei ole rehellinen. Kukatahansa voi sanoa: ”Rakastan/vihaan sinua!” Vaikka todellisuudessa tunteet olisivatkin ihan päinvastaiset. Mutta sehän on aivan päivänselvää, että on typerää ja lapsellista lähteä huijaamaan toisia ja samalla myös itseään näissä kiemuroissa tunneasioissa.

Miksi jotkut sanovat syyksi, kun ovat valehdelleet/kiertäneet todelliset tunteensa, että eivät halunneet satuttaa, koska eivät tunteneet samoin. Ei jumalauta voi satuttaa toista, jos ei vaan yksinkertaisesti tunne samoin! Siinähän satuttaa miljoona kertaa enemmän, jos valehtelee näistä asioista. Ei sitä vaan voi antaa anteeksi. Se on jotain, mitä ihminen tekee väärin omassa elämässään. Tuhoaa samalla toisen elämän, ehkä ikiajoiksi. Toinen ei enää ehkä uskalla tuntea mitään ja pelkää omaa tunne-elämäänsä. On siis todella vakavaa ja vaarallista mennä valehtelemaan tällaisia asioita. Tuon kaltaisille valehtelijapaskiaisille pitäisi antaa kenkää tästä yhteiskunnasta. Tai vain pistää heidät kokemaan joku saatananmoinen elämänkoulu, josta ei ihan helposti selviä hengissä… Silloin nämä ko. ehkä oppisivat jotain… Toisten tunteilla ei leikitä ja niitä ei tosiaan sovi peitellä/valehdella.