Olenko hullu, jos otan riskin?

Mun kohdalla on tosi omituista, että mietin asioita vakavissani. Nyt olen vakavissani miettimässä muuttoa pois täältä käpykylästä, kauas pois. Sellaiseen paikkaan, jossa olen elämäni aikana käynyt TASAN KERRAN. Ja siinä se.

Vielä vuosi sitten sanoin, että ihmisten perässä muutto on typerää ja idioottimaista. Nyt olen kuitenkin eri mieltä, tai en niinkään. Se on yhä typerää, mutta nyt aion ottaa riskin ja tehdä mitä sydämeni tuntee, järjen äänestä puhumattakaan. Haluan vaihtaa opiskelusuunnitelmaani.

Alunperin minun oli tarkoitus muuttaa saman katon alle siskoni kanssa ja opiskelisimme samassa koulussa samaa alaa. Olen kuitenkin alkanut miettiä, että minähän voin tehdä ihan mitä itse haluan. Sillä tämä on minun elämäni, minun tulevaisuuteni ja minun päätökseni. Minun ei tarvitse kulkea toisen jalanjälkiä. Minun on rohkaistava itseäni ja ottaa riski. Minä tahdon elää nyt ja tässä. Minulla on aikaa elää. Ehdin tulla takaisin, jos vielä tahdon. Ei minulla ole mitään menetettävää!

Elämässäni on tapahtumassa suuri muutos. Olen lähdössä paikasta, jossa olen viettänyt suurimman osan lapsuuttani. Minua odottaa tulevaisuus ja maailma, jota olen odottanut ihaillen sekä peläten hieman. Olenko valmis? Minun on pakko. Tätähän olen aina halunnut.

Suhteet Rakkaus Opiskelu Ajattelin tänään

Pelkään, että minut tunnistetaan

Minun on usein vaikeaa kirjoittaa blogia. Lily.fi on kuitenkin tuonut minulle mahdollisuuden ilmaista tunteeni ja ajatukseni ilman, että kukaan tunnistaisi minua. (Ellen sitten itse tahdo kertoa muille kuka olen…)

Minulla on myös paljon pelkoja, tai no niin minä oletan. Periaatteessa minulla on vähän pelkoja, mutta pelot ovat suuria ja tuntuvat paljolta.

Suurin pelkoni on ihmiset. Pelkään ihmisiä kuollakseni. En halua puhua ihmisille pakosta, sillä pelkään heidän reaktioitaan. En tiedä sitten olenko omituinen vai vain erilainen, mutta ei sen väliä. Olen minä.

En koskaan puhu kenellekään puhelimessa (en tarkoita nyt ERITTÄIN hyviä ystäviäni tai perhettäni), sillä pelkään sitä, kun muut kuulevat ääneni. En siis soita, jos joku poika niin tahtoisi, koska se on minulle liian raskasta ja ylivoimaista. En myöskään laita kenellekään webbicameraa, koska pelkään, kun minut nähdään. Minua alkaa ahdistaa, kun joku näkee minut jostain paikasta, jossa itse en ole. Mitä, jos teen jotain ja joudun naurunalaiseksi?! Mitä, jos webbicameran päässä onkin joku runkkari?!

Minulla on myös oikea fobia, neofobia (uusien asioiden tai kokemusten kammo). Minua pelottaa uudet asiat ja vältän niitä. Minua pelottaa ajatuskin poikaystävästä tai tulevista kokemuksista. Minua pelottaa puhua kasvotusten ihastuksille. En ole valmis. Olen heikko.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään