Voiko netissä rakastua?
” Mä luen sun viestit uudelleen ja uudelleen
Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Kuinka voi vielä kerran pyytää odottamaan ”
Onko nettirakkaus aitoa rakkautta? Voiko netissä todella rakastua?
Minulle sanottiin kerran, että nettisuhteet ovat säälittäviä. Kyseinen tyyppi oli kuitenkin ’seurustellut’ kanssani netissä aiemmin. Hän kuitenkin ns. jätti minut, koska välimatkamme oli turhan pitkä. Eikös hyvää pitäisi jaksaa odottaa?
Tänä vuonna kuitenkin ko. yritti iskeä minua jälleen. Epäonnistui, mutta miksi? Hän sanoi nettisuhteita säälittäviksi, mutta kuitenkin itse syyllistyi niihin, lopetti ja syyllistyi uudelleen. Lapsellista.
Minulla on ollut kokemusta nettisuhteista jo muutaman vuoden ajan. Kaikki alkoi siitä, kun vaivuin itsesääliin ja pieneen masennukseen ’oikeiden poikien’ takia. Yläkoulun ensimmäisellä (7lk) olin ihastunut kahteen poikaan. Kerroin tästä vanhalle ystävälleni, jonka kanssa olin ollut samalla luokalla eskarista asti, mutta yläkoulussa jouduimme eri luokkiin. Hän kertoi kaikille. Juoru levisi koko koulun oppilaiden korviin ja sain leiman. Kyllä, huoran leiman. Pahempaa voisi vain kuvitella… Olenko siis huora, jos ihastun kahteen poikaan samanaikasesti? EN. Ihastuminen kuuluu murrosikään ja on normaalia ihastua useaan poikaan samanaikaisesti. Kaikki siis olivat vain väärässä. Hyvä on, myönnän, että häpeän omia yläkoulu aikojani suuresti, mutta se oli kasvun ja oman minäkuvan löytämisen aikaa. Joten, se tapahtuu kaikille. Ei välttämättä kovin vahvasti, mutta se tapahtuu AINA.
Edellä mainitun episodin jälkeen hairahdin. Ihan kirjaimellisesti. Ajaduin nettiin ja vietin siellä yön pimeimmätkin tunnit. Tutustuin ihmisiin, joita aloin ihailla ja kutsua ystävikseni. Sitä he olivatkin. He tukivat minua aina pahimmissa paikoissa. Toisin kuin ’oikeat ystäväni’, heidän kanssaan olin vain koulussa, en vapaa-ajalla ja he eivät koskaan tukeneet minua. Netissä ihmiset tunsivat minut paremmin kuin ulkomaailmassa.
Aloin käydä erilaisilla sivuilla, mutta en ajatellut hakevani seuraa, vain ystäviä. Jouduin kuitenkin hirveään pyöritykseen, koska tapasin useita miehiä, jotka olivat kiinnostuneet minusta enemmän kuin kaverina. Aloin seurustella, netissä. Yhden kuukauden aikana minulla saattoi olla muutama poikaystävä, vaihdoin niitä n. joka toinen viikko. Sillä kyllästyin aina. Kuitenkaan niitä ei ollut kymmeniä, koska seurustelin usein saman henkilön kanssa muutaman kerran vuodessa.
Minulla ei koskaan ollut aikomustakaan nähdä ’poikaystäviäni’ oikeasti. Se tuntui mahdottomalta ajatukselta, ei sillä, että he asuivat niin kaukana, vaan, en voinut kuvitella olevani oikeasti poikien seurassa. Olinhan hirveä, tai niin minä luulin.
Päivitin facebook parisuhdetilaani useita kertoja kuukaudessa ja muut ihmettelivät sitä paljon, he katsoivat pahasti. Mutta olin rakastunut ja en välittänyt, ei poikaystävätkään.
Nettisuhteet jatkuivat pitkään. Kasiluokalle asti sekä ysiluokan alkuun.
Kasi-ysiluokan välisenä kesänä minulla oli ripari, silloin ensimmäistä kertaa seiskan jälkeen uskalsin olla ihastunut, luokkalaiseeni. Halasinkin häntä riparilla ja olin onnellinen. Kuitenkin ko. riparilla tekstailin yhden nettikaverini kanssa koko ajan. En ollut ihastunut häneen.
Konfirmaationi koitti ja sain onnitteluja jokaiselta, myös edellä mainitulta nettikaveriltani. Silloin jotain tapahtui. Ihminen, johon en ollut ihastunut… Ihastuin häneen, ihan tuosta noin vain. Kerroin hänelle. Hän tunsi samoin minua kohtaan, mutta karttoi vähän nettisuhteita. Aloimme kuitenkin seurustella. Ajattelin hänen olevan se oikea.
Seurustelua kesti muutaman kuukauden ajan, mutta sitten hän jätti minut toisen takia, nettisuhde sekin.
Tuon suhteen jälkeen päätin lopettaa jokaisen nettisuhteen! En saisi enää ihastua netissä, niin minä päätin.
Mutta toisin kävi. Lupaukseni nettisuhteista on murrettu. Olen riippuvainen ja koukussa. Enkä voi sille mitään.
Netissä voi rakastua.