Hautajaisvaatteet vaivalla

Kesälomaohjelmistoomme ilmestyi hiljattain surujuhla, joka vaatii tietysti Vastuullisemman vaatekaapin heräämistä lomahorroksestaan. Omasta vaatekaapistani löytyy tietenkin pikkumustaa ja kenkiä jopa hellesään hautajaisiin, mutta eihän teineillä ole kuin (tottakai) mustia verkkareita ja huppareita, asiallisista kengistä puhumattakaan. Siispä ei muuta kuin suunnittelemaan, sillä uusien hautajaisvaatteiden ostaminen kasvaville nuorille on kuin heittäisi hyvää rahaa huonon perään.

Koska 14 vuotta täyttävä tyttäreni on jo minun pituiseni, joskin monta kokoa pienempi, kaivelin ensin mekkovalikoimani, josta löytyikin yksi musta, hihaton mekko, jossa on kellomainen helma ja kiristysnauha vyötäröllä. Ihmeekseni tyylitarkka tyttäreni olisi suostunut pukemaan sen siitä huolimatta, että mekko oli hieman löysä, ja siitäkin huolimatta, että sen koko helma oli purkautunut. Säästyin kuitenkin ompeluhommilta, kun piipahtaessamme vanhan, hyvän ystäväni luona, hän keksi, että hänellä on kaapissaan sekä sopivan pieni pikkumusta että lyhyt jakku, jota hän ei tarvitse edes takaisin. Äidin kengätkin kelpasivat tytölle, joten tämä hanke päättyi onnellisesti ja nollapäästöillä, lainahöyhenissä.

Pojaltani puuttui koko repertuaari valkoista paitaa lukuun ottamatta. Koska hautajaisia ei toivottavasti ole vuoden sisään toisia, eikä häitä, lakkiaisia ynnä muita järjestetä ennen kuin poikani on hujahtanut pitkälle ohi 160 senttimetrin pituuden ja 39 kenkäkoon, syöksyin hovihankkijani Tori.fi:n valikoimien äärelle.  Sieltä löytyi tietenkin heti kerran käytetty musta puku, 20 euroa, 10 kilometrin päässä. Pääsimme jo saman päivän iltana sovittamaan, ja puku sopi, huh kiitos!

Sitten kengät, myös Torista; siistit nahkaiset juhlakengät 10 euroa. Säätäessäni kenkien noutoa myyjän kanssa sopivaan paikkaan ja aikaan, ajattelin miten liikuttavaa on sen vaivan määrä, jota vastuulliset ihmiset näkevät sekä ostaessa että myydessä. Sillä sitähän se aina on; säätämistä, näiden Facebook-kirppis- ja torilöytöjen kanssa. Olisi varmasti helpompaa viskata ylimääräiset kengät vaikka UFFin laatikkoon kauppareissulla kuin vaihtaa kymmenisen viestiä ostajan kanssa tapaamisesta 10 euron tähden, mutta pointti on tietysti, että useimmille meistä sitä ei tehdä eurojen vaan luonnon tähden.

Kunpa olisi jokin laskuri (ehkä onkin, en ole vaan löytänyt), jolla voisi aina tällaisen ekoteon tehdessään laskea, miten paljon hiilidioksidipäästöjä säästää, sillä näin tapahtuu jokaisen käytettynä ostetun vaatteen ja kengän kohdalla – tietysti vain siinä tapauksessa, että 2nd hand -ostos korvaa uuden tuotteen hankinnan. Vastuullisten urheilubrändien johdolla eniten päästösäästöjä on laskettu (uusille) lenkkareille, joten lainaan nyt vaikka lenkkariesimerkkiä Sustainably Fit -blogin hyvästä postauksesta.

Yhden lenkkariparin hiilijalanjälki on 14 kg, josta materiaalien ja valmistuksen osuus on peräti 13 ja risat. Vaatteiden kohdalla kuluttamisen osuus ympäristöjalanjäljestä on etupäässä pesemisen ja (rumpu)kuivauksen takia tuotteen elinkaaripäästöistä noin kolmannes. Koska kenkiä ei juuri/lainkaan pestä, on valmistuksen osuus noin mittava. Summa summarum: käytetyn kenkäostoksen positiivinen ympäristövaikutus on suhteessa vielä suurempi kuin vaatteen! Vaivaa kannattaa siis nähdä.

Ja koska sekä ostamani kengät että hautajaispuku ovat hyvällä todennäköisyydellä kertakäyttöisiä, minulla on sitten pian myynnissä kaksi kertaa käytetty puku ja juhlakengät 12-vuotiaan koossa; onko kiinnostuneita? :)

Stay sustained <3

Emmi