Vaatekaapin noloudet ja lempitakin 2. elämä
Nyt kaivan esille vaatekaapin noloimpia sisältöjä, enkä puhu nyt vikaostoksista, vaikka ehkä luulit niin. Käsi ylös, kenellä on kaapissaan kivoja vaatteita, joissa on jokin pikkuvika, jota et ole viitsinyt korjata / korjauttaa? Kun vaate on vieläpä niin kiva, ettei sitä raaski roskiinkaan heittää, se jää ikään kuin limboon, joskus vuosiksi, odottamaan jotain ratkaisua.
Joidenkin korjaaminen ei ole edes mahdollista, jotkut taas pitää ilman muuta pelastaa roskikselta, sillä rikkinäiset ja likaiset vaatteet lasketaan lumpuksi. Sille taas ei ole ainakaan meidän alueella kunnon kierrätysmahdollisuuksia, mikä onkin oman postauksensa aihe..
Mulla on muutamakin itse pilattu tai omia aikojaan hajonnut vaate. Ihana laventelinvärinen paitis meni ensimmäisellä käyttökerralla pilalle, kun toin lapsen taidetta tarhasta eikä glitterliima ollut vielä kuivunut. Toisesta, aika hintavastakin puserosta, lähti tyypillisesti ensin niskassa olevan napin kiinnityslenkki ja sitten purkautui itsestään koko alahelma – että sellaista laatua. Eniten mua on kuitenkin harmittanut Minimumin takkini hajoaminen.
Takki on täydellinen välikauteen ja mietoon talvisäähän; siinä on tikkivuori ja öljykangasmainen pinta, suuren suuret huppu ja taskut. Toinen suurista taskuista tarttuikin kerran johonkin ovenkahvaan muistaakseni vauhdikkaan aamun tuoksinassa, ja repeytyi kunnolla. Ehkä vähän nolo myöntää, mutta pidin takkia koko viime talven, rempsottavasta taskusta huolimatta. Tämän talven tullen (se näyttää tosiaan jo tulleen!) päätin tehdä asialle jotain.
Mulla pysyy kyllä neula kädessä ja korjaan itse kaikki vaatteet jotka pystyn, mutta käsin. Lempitakki on vettähylkiväksi pinnoitettua sitkeää kangasta, jonka kömpelö käsinompelu lähinnä pilaisi. Onneksi asun alueella, jossa kaikenlainen vaihdantatalous kukoistaa. Äitikollega, jonka kanssa olen jonkin verran vaihdellut vaatteita ja jolle annoin taannoin muutaman tyttäreni pieneksi jääneen vaatteen, tarjoutui vastineeksi ompelemaan jotain pientä kun tarvitsen. Sehän kävi tietenkin suit sait ja nyt on lempitakilla uusi elämä!
Vaatteiden käytössä pitäminen tai kiertoon laitto vaatii niiden arvostamista ja pientä vaivaa kunnostamisessa, mutta se kannattaa nähdä. Kun tietoisuus tästä asiasta vastuullisuustekona lisääntyy, lisääntyvät toivottavasti myös korjausompelupalvelut, jotka ovat vielä harvassa ja hinnat pilvissä. Toistaiseksi kannattaa turvautua kätevään kaveriin tai naapuriin, jos sellainen sattuu löytymään.
Vaihdossa voi vaikka antaa itselle tarpeettomia, mutta toiselle mieluisia vaatteita, jolloin nekin saavat toisen, kolmannen tai neljännenkin elämän.
Stay sustained <3
Emmi