Kiertämisen sietämätön vaikeus
Yhä useammat suuret brändit ovat viime aikoina julkistaneet verkkokauppoja ja muita hankkeita oman brändinsä tuotteiden kierrättämiseksi, viimeisimpänä Levi’s. (Laadukas) farkkuhan vain paranee käytössä, joten käytettyjen levisten kauppa kuulostaa mainiolta konseptilta! Mutta jaahas. Kauppa toimii toistaiseksi vain USA:ssa, sekä osallistuvien liikkeiden että verkkokaupan lähetysten osalta. No, jokainen käytettynä ostettu vaatekappale säästää silti valtavasti luontoa! Tässä kohtaa tulen aina ajatelleeksi, miksi tällaista ei tehdä enemmän ja ole tehty jo kautta aikojen. Asiaan liittyy kuitenkin ymmärrettäviä haasteita, joista alla vain murto-osa.
Niistä ykkönen on aina varmaankin ollut brändien oman myynnin kannibalisoinnin pelko; vähentäähän käytettynä ostettu vaate myös myyntilukuja. Onneksi moni brändi, vastuullisuuden pioneerit kuten Patagonia edellä, on kuitenkin tajunnut tämän olevan arvovalinta, joka lisää brändiuskollisuutta. Logistiikan järjestämisen lisäksi ”brändikirppareiden” ratkaisematon ongelma saattaa olla myös insentiivit. Levi’s esimerkiksi lupaa käytettyjen farkkujen merkkiliikkeeseensä kiikuttavalle alennuskupongin uuden vaatteen ostoa varten. Mikään uuden vaatteen ostamiseen kannustava taas ei ole ekologista, joten systeemi kannibalisoi itseään.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Itse kallistuisin pienen rahallisen korvauksen puoleen, mutta se ei ehkä ole edes teknisesti mahdollista. Porkkanoita kuitenkin tarvitaan, jos aiotaan saada kuluttajat aidosti miettimään vaatekaappinsa kiertoa ja säännöllisesti kiikuttamaan eri brändien vaatteita liikkeisiin tai muulla tavalla palauttamaan niitä kiertoon. Jos oikein muistan, näin on saanut alkunsa esimerkiksi suomalaisten tunnollinen paperin kierrätys, sillä sota-aikana kerätystä paperista sai korvauksen ja hyvä tapa jäi päälle maksun poistuttuakin. Samoin esim. muovin kierrätyksen motiivi on varmaan ekologisuuden rinnalla myös se, että muovinkeräys on samoissa jätepisteissä kuin muukin kierrätys.
Siinäpä se kolmas asia tulikin; helppous. Ihmiset ovat pääsääntöisesti laiskoja ja/tai kiireisiä, joten vaatteidenkin kierto pitäisi tehdä helpoksi. Keräilyastiat eivät myöskään toimisi brändituotteiden kohdalla, sillä laatikoihin laitettaisiin ties mitä muutakin, ja brändien pitäisi maksaa yhä useammista henkilötyötunneista manuaalisen lajittelun parissa. Summa summarum: brändituotteiden liikkeisiin palauttaminen on varmasti hyvä alku tähän hetkeen, ja rinnakkaisiakin ratkaisuja on tulossa.
Vaikka jokaisen vaatteen toivoisi olevan niin spesiaali, että sille halutaan uusi elämä muuallakin kuin Uffin kasvottomassa massassa, joka ainakin osittain päätyy kehitysmaiden kaatopaikoille, näinhän ei ole. Suurin massa tekstiilijätteestä on käyttökelvotonta jätettä, joka on revittävä takaisin kuiduiksi ja yrittää käyttää uudelleen. Suomeen onkin rakentumassa Resterin tekstiilinkäsittelylaitos vuoden 2021 alussa. Rakenteilla oleva laitos käsittelee poistotekstiilit mekaanisesti ja tuottaa niistä uutta raaka-ainetta. Sitä voidaan hyödyntää eri teollisuudenalojen raaka-aineena. Toivottavasti mahdollisimman moni yritys lähtee mukaan uusiomateriaalin käyttäjäksi! Nythän esim. muovijätteen kanssa tilanne on edelleen se, että sitä syntyy paljon enemmän kuin uusiokäyttöä on.
Toimiakseen kaikki käytettyjen vaatteiden markkinat kuten Rekki, Emmy, Tori ja moni muu mahtava alusta tarvitsevat tietenkin myös yhä enemmän asiakkaita. Haluan uskoa, että niiden määrä onkin nousussa.
Stay sustained <3
Emmi