Välttääkseni hutiostoksia ja ostaakseni vähemmän ylipäänsä mitään, teen jokaisesta (omasta) vaatehankinnastani nykyään pienen projektin. Jos projekti ei onnistu eli löydy oikeanlaista vaatetta oikeanlaisessa koossa, materiaalissa ja hinnassa, se ei todennäköisesti haittaa, koska lähes kaikki omat hankintani ovat enemmän tai vähemmän nice to have -juttuja. Viime viikkoina olen yrittänyt löytää uusia laskettelukamoja, takkia ja ehkä housujakin, koska vanhat toppahousuni ovat jostain syystä tiukentuneet kaapissa, eikä laskettelussa käyttämäni takki ole lumilukkoa lukuun ottamatta  tekninen takki eikä pidä kunnolla tuulta saati vettä.

Yleensä aloitan ostohankkeen vertaiskaupasta, koska käytetyn ostaminen säästää valtavasti luonnonvaroja. Tavallisesti käyn vain Torissa, jonka vaatevalikoimat ovat läteneet räjähdysmäiseen kasvuun. Tämähän on mahtava juttu; mitä enemmän valikoimaa, sitä enemmän kauppaa ja toisinpäin. Vilkaisin myös eBayta, Rekkiä ja esim. Patagonian (niitä harvoja) käytettyjen vaatteiden markkinapaikka WornWearia. Ikävä myöntää, mutta ainakin tämän tuoteryhmän kohdalla petyin kaikkiin, ja pääsyy on (eBayta lukun ottamatta) suhteeton hinnoittelu.

Otetaan ensimmäisenä syyniin Tori. Olkoonkin, että suuri osa vaikkapa laskutakeista on hinnoiteltu kohtuullisesti, yhä useampi on myös hinnoiteltu siten, että monelle houkutus ostaakin uusi on ehkä liian suuri. Esimerkkinä Peak Performancen takki, jonka saa edullisimmillaan aleista n. 220 eurolla, ja joku myy Torissa sellaista minun koossani 150 eurolla. Käytetty on  aina käytetty, eikä sen kunnosta ole mitään takeita. Suomessa toki ihmiset ovat melko rehellisiä, mutta huonon kunnon riskikin pitäisi silti hinnoitella mukaan. 70 euron erotus uuteen on houkuttelevan pieni, mutta haluaisin löytää takin hyväkuntoisena käytettynä. Mutta vaikeaa on; tarjosin takista 100 euroa ja olisin vähän korottanutkin, mutta myyjä kieltäytyi (eikä tehnyt vastatarjousta).Ymmärtäähän sen; jos on tehnyt 300 euron huti-investoinnin, tekee pahaa luopua siitä halvalla, mutta eikö pääasia olisi a) miettiä ostoksiaan jo ostovaiheessa b) laittaa tarpeeton kiertoon, jotta joku ostaa ne JA säästää luonnonvaroja välttämällä uuden oston?

eBayssa hinnat ovat nopealla vilkaisulla maltilliset, mutta kategorioissa on vain ”Uusi” ja ”Käytetty”, joista jälkimmäisessä myyjä saa määritellä kunnon vapaasti. Lisäksi käytetyt mallit ovat enimmäkseen monta vuotta vanhoja, eikä myyjistä tai kaupan turvallisuudesta tule vakuuttava fiilis. Sika säkissä ei ole ekoteko, joten tämä selailu oli nopeasti ohi.

Rekki, jonka liikeideaa kovasti kannustan, tarjoaa hyvin vähän urheiluvaatteita. Ehkä Rekin pitäisi enemmän aktivoida ihmisiä laittamaan vaatteensa kiertoon jo ennen kuin kausi alkaa. ”Tuliko koronakiloja? Takki puristaa? Lähetä se meille!” – hehheh. Rekin pienen, Topsportin outlet-laarilta näyttävän laskutakkivalikoiman hinnat ovat suhteettomat, mallit vanhoja ja brändit alunperinkin edullisia. Ymmärrän kyllä mistä tämä johtuu; Rekki ei ole nuhjuinen kirppis, vaan se tarvitsee katetta ylläpitopitokustannuksiinsa, eikä se voi täysin vaikuttaa siihen, millaista myytävää käyttäjät sille lähettävät. Toivottavasti volyymit kasvavat pian!

Patagonia, joka ei ole Suomessa kovin yleinen brändi ja jota ei sen vuoksi ole vaikkapa Torissa juuri tarjolla, on tosiaan perustanut maailmanlaajuisen verkkokaupan käytetyille vaatteille – aivan loistavaa! Tässä pätee sama periaate kuin Torissa; mitä enemmän tarjontaa, sitä enemmän kauppaa ja toisinpäin. Patagonia todennäköisesti vain tsekkaa kunnon ja ehkä pesee vaatteen, mutta palvelu näkyy myös hinnassa. Mitään riistoa tämä ei vielä ole, mutta vaikkapa takki, joka maksaa uutena 249, on hyväkuntoisena käytettynä 132 taalaa. Siihen päälle postimaksut Suomeen niin taas kerran, monelle uuden kärkkyminen aleista tuntuu järkevämmältä kuin käytetyn osto.

Tämä oli tietysti vain ylimalkainen katsaus tähän projektiin, joka on vielä kesken eli ehkäpä tämä vielä onnistuu! Yleensä ostan nimenomaan takkeja käytettynä, mutta kohtuullisesti hinnoiteltuina, ja olen tehnyt mahtavia löytöjä juuri takeissa. Oma nyrkkisääntöni myydessäni käytettyä on hyväkuntoisesta hieman alle puolet ovh:sta tai vähemmänkin. Ehkäpä lisääntyneen vertaiskaupan ainoa ikävä sivuvaikutus on käytetyn tavaran hintojen nousu eli kysynnän ja tarjonnan laki. Toivottavasti se ei hillitse ympäristönkin kannalta tärkeän vertaiskaupan kasvua!

Stay sustained <3

Emmi

Ähellätkö tuskaisena taaperon päälle talvivaatteita? Huonoja uutisia: hankalampaa on tulossa. Teini. Ei. Käytä. Talvivaatteita. KUKAAN ei käytä toppahousuja eikä mitään talvikenkiä. Eikä pitkiä sukkia. Taapero saattaa joskus kapinoida, mutta laitapa väkisin toppahousut itkevälle ja huutavalle 13-vuotiaalle..

Ehkä olen kasvattanut harvinaisen uppiniskaiset lapset, sillä kunnon talven saapumista seurasivat eeppiset taistelut. Nopean Twitter-gallupin mukaan en ole kyllä ainoa; teini-ikäiset eivät halua pukeutua ”kuin tarhalapset”. Toppatakki menee vielä, pipo ja hanskatkin juuri ja juuri, mutta toppahousuihin ja kunnon kenkiin he vetävät rajan. Koska talvi on ollut leuto tähän asti, kummallakaan lapsella ei ollut vielä sellaisia (koska edellistalven vaatteet ja kengät ovat tietysti jääneet pieniksi). Alkutalvesta sain jo mielestäni työvoiton siinä, että kumpikin suostui edes tekokuituisella teddykarvavuorella varustettuihin talvilenkkareihin, kun olisi pitänyt olla ”airforcet”. Kompromissikenkien ostaminen tuntui kauhealta, koska tekonahkatekelehän on sekajätteen seassa alle puolen vuoden.

Ja tammikuussa talvi sitten yllätti perheenäidin. Pakkasen paukkuessa viime viikolla n. 20 asteessa aloitin kahdenlaisen taistelun: väännön lämpimien talvikamppeiden käytöstä sekä niiden etsimisen. Kumpikaan osuus ei ollut helppo! 13-vuotias tyttäreni on jo yli 160 cm pitkä, ja jalan koko on sama kuin minulla, joten hänelle on helppo löytää esim. toppahousut ja ulkoilukengät naisten valikoimista. Ongelma on vain se, ettei hän mielestään tarvitse kumpiakaan!

No, housuja voi käyttää lasketellessa, mutta niissä kouluun meno EI tule kyseeseen. Kehnot talvilenkkarit ovat kuulemma ”ihan hyvät”. Tässä kompromissini oli olla ostamatta kenkiä, koska itselläni on riittävästi kenkiä meille molemmille ja käyttö jäisi hänellä vähiin. Housut ostin, mutta krokotiilinkyyneleiden jälkeen myönnyin, että housut voidaan koulumatkalla korvata välikerroksilla ja kunnon kenkiä kompensoida villapohjasukilla.

Pojan kanssa ongelma oli toinen: vaikka hän vielä juuri ja juuri suostuu pukeutumaan säänmukaisesti, 11-vuotias poika on aikamoinen väliinputoaja vaate- ja kenkävalikoimissa. Hän ei ole lapsi eikä aikuinen, ja nuorten osastojen valikoimat ovat enimmäkseen surkeat tämänikäisille. Verkkokauppojen valikoimat eivät olleet yhtään sen paremmat, mihin tietysti vaikuttaa sekin, että alet ovat loppusuoralla. Juostuani valittavan pojan kanssa puolen Tampereen marketit ja urheilukaupat, löysin vihdoin Citymarketista mustat (oltava!) lasketteluhousut sekä mustat (oltava!) Kuomat, jotka eivät ole sellaiset ”lapselliset Kuomat” vaan lenkkarimalliset. Kun pojan jalka kasvaa, 39 koon kengät sopivat sen jälkeen mulle 🙂 Kiitos Cittari!

Kompromissit on nyt tehty ja olemme valmiimpia koviin pakkasiin, mutta tästä kaikesta jäi valju olo. Teinien vaateostosten kanssa on enimmäkseen mahdotonta olla vastuullinen, mistä taas tulee huono omatunto. Teinien maku myös vaihtuu parin kuukauden välein ja on todella spesifi. On raivostuttavaa, kun 13-vuotias ilmoittaa, ettei hänellä ole ”mitään vaatteita”, kun syksyllä ostetut hupparit (esim. Fila on jo out) ovat jo ihan eilistä päivää ja nyt pitää olla sitä-ja-sitä brändiä. No, älä ymmärrä väärin, en tietenkään lähde joka kotkotukseen, mutten myöskään henno kieltää kaikkea. Sain itse aika harvoin uusia vaatteita nuorena, mutta olin kovasti niiden perään, joten ymmärrän tyttäreni halua ilmentää tyylillään ajatuksiaan. Niihin ei sisälly huoli maapallosta – ainakaan vielä – joten työsarkaa riittää.

P.S. Itsehän olin suurimman osan 90-luvusta takki auki ja ilman pipoa säällä kuin säällä.

Stay sustained <3

Emmi