Teinien ulkovaatteet – Missi se on kompromissikin
Ähellätkö tuskaisena taaperon päälle talvivaatteita? Huonoja uutisia: hankalampaa on tulossa. Teini. Ei. Käytä. Talvivaatteita. KUKAAN ei käytä toppahousuja eikä mitään talvikenkiä. Eikä pitkiä sukkia. Taapero saattaa joskus kapinoida, mutta laitapa väkisin toppahousut itkevälle ja huutavalle 13-vuotiaalle..
Ehkä olen kasvattanut harvinaisen uppiniskaiset lapset, sillä kunnon talven saapumista seurasivat eeppiset taistelut. Nopean Twitter-gallupin mukaan en ole kyllä ainoa; teini-ikäiset eivät halua pukeutua ”kuin tarhalapset”. Toppatakki menee vielä, pipo ja hanskatkin juuri ja juuri, mutta toppahousuihin ja kunnon kenkiin he vetävät rajan. Koska talvi on ollut leuto tähän asti, kummallakaan lapsella ei ollut vielä sellaisia (koska edellistalven vaatteet ja kengät ovat tietysti jääneet pieniksi). Alkutalvesta sain jo mielestäni työvoiton siinä, että kumpikin suostui edes tekokuituisella teddykarvavuorella varustettuihin talvilenkkareihin, kun olisi pitänyt olla ”airforcet”. Kompromissikenkien ostaminen tuntui kauhealta, koska tekonahkatekelehän on sekajätteen seassa alle puolen vuoden.
Ja tammikuussa talvi sitten yllätti perheenäidin. Pakkasen paukkuessa viime viikolla n. 20 asteessa aloitin kahdenlaisen taistelun: väännön lämpimien talvikamppeiden käytöstä sekä niiden etsimisen. Kumpikaan osuus ei ollut helppo! 13-vuotias tyttäreni on jo yli 160 cm pitkä, ja jalan koko on sama kuin minulla, joten hänelle on helppo löytää esim. toppahousut ja ulkoilukengät naisten valikoimista. Ongelma on vain se, ettei hän mielestään tarvitse kumpiakaan!
No, housuja voi käyttää lasketellessa, mutta niissä kouluun meno EI tule kyseeseen. Kehnot talvilenkkarit ovat kuulemma ”ihan hyvät”. Tässä kompromissini oli olla ostamatta kenkiä, koska itselläni on riittävästi kenkiä meille molemmille ja käyttö jäisi hänellä vähiin. Housut ostin, mutta krokotiilinkyyneleiden jälkeen myönnyin, että housut voidaan koulumatkalla korvata välikerroksilla ja kunnon kenkiä kompensoida villapohjasukilla.
Pojan kanssa ongelma oli toinen: vaikka hän vielä juuri ja juuri suostuu pukeutumaan säänmukaisesti, 11-vuotias poika on aikamoinen väliinputoaja vaate- ja kenkävalikoimissa. Hän ei ole lapsi eikä aikuinen, ja nuorten osastojen valikoimat ovat enimmäkseen surkeat tämänikäisille. Verkkokauppojen valikoimat eivät olleet yhtään sen paremmat, mihin tietysti vaikuttaa sekin, että alet ovat loppusuoralla. Juostuani valittavan pojan kanssa puolen Tampereen marketit ja urheilukaupat, löysin vihdoin Citymarketista mustat (oltava!) lasketteluhousut sekä mustat (oltava!) Kuomat, jotka eivät ole sellaiset ”lapselliset Kuomat” vaan lenkkarimalliset. Kun pojan jalka kasvaa, 39 koon kengät sopivat sen jälkeen mulle 🙂 Kiitos Cittari!
Kompromissit on nyt tehty ja olemme valmiimpia koviin pakkasiin, mutta tästä kaikesta jäi valju olo. Teinien vaateostosten kanssa on enimmäkseen mahdotonta olla vastuullinen, mistä taas tulee huono omatunto. Teinien maku myös vaihtuu parin kuukauden välein ja on todella spesifi. On raivostuttavaa, kun 13-vuotias ilmoittaa, ettei hänellä ole ”mitään vaatteita”, kun syksyllä ostetut hupparit (esim. Fila on jo out) ovat jo ihan eilistä päivää ja nyt pitää olla sitä-ja-sitä brändiä. No, älä ymmärrä väärin, en tietenkään lähde joka kotkotukseen, mutten myöskään henno kieltää kaikkea. Sain itse aika harvoin uusia vaatteita nuorena, mutta olin kovasti niiden perään, joten ymmärrän tyttäreni halua ilmentää tyylillään ajatuksiaan. Niihin ei sisälly huoli maapallosta – ainakaan vielä – joten työsarkaa riittää.
P.S. Itsehän olin suurimman osan 90-luvusta takki auki ja ilman pipoa säällä kuin säällä.
Stay sustained <3
Emmi