Toisen roska on toisen aarre
Lasten vaatekaapit ja lelulaatikot voivat olla uskomattomia ryönäröykkiöitä, ellei niitä perkaa säännöllisesti. Tämä työläs ja omanlaisensa inspiraation vaativa homma on osa sitä valtavaa metatyömaata, joka useinmiten lankeaa naisten niskoille. Röykkiöiden kanssa on monta tenkkapoota: mitkä vaatteet tai tavarat säilytetään muistoiksi tai muuten vaan, minne hyvä tavara myydään tai annetaan ja mihin lajittelen kaikkein surkeimmat tapaukset.
Keskimmäinen osuus on helppo, jos vain päättää lahjoittaa kaiken, oli miten hyvää tai rahanarvoista hyvänsä. Itse ainakin teen näin monta kertaa vuodessa, sillä lasten vaatteissa ja tavaroissa muutenkin on harvemmin jotain niin ainutlaatuista tai kallista, ettei sitä raaskisi antaa pois. No minne sitten antaa HYVÄkuntoiset kamppeet? (Otsikon sanontahan ei tarkoita sitä, että oikeista roskista saa hyvällä tahdollakaan aarteita)..
Keräyspaikkojahan on vaikka miten paljon UFFin laatikoista Pelastusarmeijan ja SPR:n kirpputoreihin ja Hope ry:hyn (joka ei jatkuvasti ota lahjoituksia vastaan koska ne käsitellään vapaaehtoisvoimin;kysy aina ensin). Mun mielestäni mukavinta on lahjoittaa paikallisesti siten, että tiedän suunnilleen mistä lahjoitukset löytävät uuden kodin. Jokainen perheenäiti tai -isä tarvitseekin tuttavia, jolla on yhteyksiä vähäosaisiin lapsiperheisiin!
Mulla on yksi sosiaalitoimessa työskentelevä tuttu, joka on toimittamassa avuntarvitsijoille lahjoituksia lähiaikoina. Olen juuri viettänyt harmaata aamua keräillen parhaat aarteet nyssyköihin. Olen tässä oikein hykerrellyt, kuka mahtaa saada paljettipuseron, jossa on yksisarvinen tai uudenveroisen Superdryn pinkin laukun – molemmat liian lapsellisia esiteinilleni, kuulemma. Toivottavasti joku pieni tyttö on innoissaan vaatteista ja tavaroista, joista lapseni eivät ole enää tai koskaan olleetkaan kovin kiitollisia.
Usein laitan etuoikeutetut minimiit lajittelemaan itse ja tuomaan kortensa tavarakekoon, näin myös tänään. Sinne oli vähällä ilmestyä tällä(kin) kertaa huonokuntoista tai muuten aivan turhanpäiväistä vermettä ja tavaraa, jolloin oli muistutettava lapsia siitä, ettei kukaan halua saada huonoa tavaraa edes ilmaiseksi.
Ikävä kyllä sellaista kuulee paljon, että esim. Hopelle viedään lahjoituspusseja, joissa on joko surkeaa lumppua tai muuten vaan lapsiperheille aivan epärelevanttia tavaraa. En halua edes kuvitella mitä UFFin laatikoihin heitetään; urpoiluhan on kaikissa asioissa sitä helpompaa, mitä kasvottomammin sen voi tehdä. Hyväntekeväisyysjärjestöt ja niiden vapaaehtoiset eivät ole jätteiden lajittelijoita! Lahjoituspussit kannattaa myös lajitella ja merkata järkevästi; samankokoiset ja -tyyppiset (tytön/pojan/unisex), puhtaat ja ehjät vaatteet omiinsa jne. Jos kaikki tekisivät näin, ei esim. Hopen lahjoitusten käsittely olisi niin työlästä ja sitä ehdittäisi tehdä enemmän.
Ai niin, unohdin melkein mainita yhden hyvän lahjoituskohteen, jonne kelpaisi lastenvaatteiden ja -tavaran lisäksi myös hyväkuntoiset naistenvaatteet: ensi- ja turvakoti, joita onneksi aika monessa suuremmassa kaupungissa on. Tässäkin on kiva ajatella taas lahjan saajaa: miten mahtava juttu olisi, jos jonkun tosi vaikeassa tilanteessa olevan naisen päivään toisi edes pienen valonpilkahduksen juuri sun lahjoittama, ihana ja hyväkuntoinen vaate.
Sitten vaan nyssäköitä keräämään, joulu on ovella!
Stay sustained <3
Emmi