Harmaa oravanpyörä senkun rullaa…
Herään. Kappaan makuuhuoneesta edellisen päivän vaatteet niskaani ja tallustan vauva kainalossa vessaan vaihtamaan vaippaa. Siitä hetkeksi leikkimään olohuoneeseen ja sitten puuro liedelle ja eikun lusikoimaan. Vauva nukahtaa yhdeksän reikäleipä ja sitten onkin mun aika olla tehokas, istahtaa nojatuoliin kannettava sylissä, nostaa jalat toiseen nojatuoliin ja googlettaa puolitoista tuntia.
Vauva herää. Talsin hakemaan hymyilijän ja sitten leikkihetki olohuoneessa. Nälkä yllättää ja sitten onkin aika höyryttää porkkanat. Sormiruoka pöydälle ja hassuttelua. Masu täynnä ja sitten keittiön siivousta, vauva konttaa juuri sinne minne ei saa. Jonkin ajan päästä päikkärit nr2 ja minä palaan samaan paikkaani, nojatuoliin. Sitä ennen jokapäiväinen välipalan teko keittiössä. Yleensä jotain todella sokeripitoista, jotta jaksaisin. Noidankehä jatkuu.
Vauva herää ja sitten ollaankin pitkään hereillä. Minä edelleen niissä eilisen, ja sitä edeltävän päivän lökäpöksyissä. Mies tulee töistä ja mulla ehkä ruoka valmiina. Sama vetämätön olo kuin kello 7 herättäessä. Jos on ollut hyvä päivä niin olen käynyt myös vaunulenkillä. Kaikille ruokaa ja leikkimistä. Sitten iltapuuro liedelle ja lusikoiminen jatkuu. Vaippa vaihdetaan ja iltahassuttelut kaupan päälle. Laulua ja sitten kuuluukin jo kuorsaus.
Tallustan alakertaan. Sohva on sopivasti vapaa ja siinä minun muotoinen kolo. Aina löytyy jotain mitä tuijottaa, jos ei telkkua niin sitten vaikka instaa. Jossain vaiheessa iltapalaa, tietty. Liian myöhään unille, kännykkä kainalossa.
Näihin harmaisiin päivän hetkiin mahtuu lukemattomia ajatuksia ja kysymyksiä siitä miksi en jaksa, miksi en vaan saa aikaiseksi. Yritän googlettaa ratkaisuja ja olen mestari tutustumaan hyvinvointiblogeihin, joiden kuvat ovat juuri sellaisia joissa haluaisin nähdä oman kuvani. Hidasta Elämää -sivustolta bongasin artikkelin nimeltä ”Lopeta itsesi kehittäminen – sinun ei tarvitse muuttua paremmaksi ollaksesi onnellinen.” Sekin vielä. Mitä mä nyt teen? En kai voi vain jäädä tälläiseksi? Haluaisin olla se henkilö, joka jaksaa ripotella aamumysliin kaikenmaailman superfood-palluroita ja jauheita. Rasvata koko kroppa jokaisen suihkuttelun jälkeen ja hymyillä kaupan tädille. Haluaisin jaksaa kävellä miestäni vastaan, kun hän tulee töistä, niin että pakarat paukkuu ja pirteät treenitrikoot vaan viuhuu. Jossain välissä olisin sipaissut kiiltoa huuliin ja kaapannut mukaan sen superterveellisen ja täyttävän smoothien minkä jaksoin tehdä juuri ennen uloslähtöä.