Mä en tiedä mitään
Oon viime aikoina luonnollisesti miettinyt paljon äitiyttä, äitinä olemista, lapsen kasvatusta, arkea ja kaikenlaista mikä vauvan ja sittemmin lapsen kanssa elämiseen liittyy. ”Vuosi äitinä” -kirjotus vielä muhii, mutta yks yleinen asia mulla on ollut mielen päällä jo pidemmän aikaa. Se, millasta ”oikeen äitiyden” oletetaan olevan. Melkeinpä, kuka on vähän enemmän äiti kun joku toinen. En tarkota niinkään tekoja, en mitään ”olet hyvä äiti vaikka et imetä” -lausahduksia, vaan sitä, kuinka oikealla äidillä on rankkaa. Ja mulle on käynyt vähän niin, että mä en oo tainnut sitä kunnon äitiyttä kokeekaan. Ilmeisesti en tiedä, mitä äitiys oikeesti on.
Sen huomas jo raskausaikana. ”Ai, sulla menee kivasti, ei kolota, ei satu, elät ihan normaalia elämää. Ethän sä sitten edes tiedäkään, mitä on olla oikeesti raskaana.” Ihan näillä sanoilla sitä ei toki sanottu, mutta ajatuksen kyllä aistin. Kuuluisilta nettipalstoilta toki luinkin. Toista lasta odottavilta kuulin, miten ensimmäinen raskaus meni sujuvasti mutta nyt on kaikenlaista kremppaa, ”nyt mä vasta tajuan mitä on oikeesti olla raskaana”. Vauva-ajastakaan mä parka en tiedä juuri mitään, kun kaikki meni hyvin. ”Ai, vauva nukkuu pitkiä unia, syökin hyvin, on hyväntuulinen, ai sä saat itekin levätä, päivät menee mukavasti, sun ei sitten onneks tarvi kokee sitä kunnon vauva-arkee”. Ja jälleen ne rauhallisen esikoisen jälkeen ”hankalamman” (eli itkusemman, ruokahaluttomamman, takertuvaisemman tai minkä vaan olevinaan rasitteen omaavan) lapsen saaneet totee, että ”enhän mä ilman tätä toista lasta olis ees tiennyt mitä on oikee vauvaelämä”.
Jaahas, että mitä että. Eikö ”oikeen” tilalla pitäis todeta ”toisenlainen”? Vai oikeako vauva-arki ja äitiys on siis raastavaa, hankalaa ja väsynyttä, ja sujuva ja miellyttävä elo on jotain, öö, vähemmän aitoa, oikeaa ja kunnollista? Että on meillä tässä vauva jonka kanssa eletään arkea, mutta ei sitä kunnon vauva-arkea kuitenkaan. Olin raskaanakin, mutta en sillain kunnollisen vaivalloisesti. Itse kun olin luullut, että elämät on erilaisia eikä niiden todellisuus siitä vaihtele. Tässäkin aiheessa näkynee ihmisillä yleisestikin oleva mielikuva ”oikeasta elämästä”. Eli kurjasta, hankalasta ja vaikeesta. Pumpulista puhumattakaan hyvin ja onnellisesti sujunut elämä ei oo ihan niin aitoo kun joidenkin muiden. ”Ei tiedä oikeesta elämästä mitään”, kukapa ei olis tilanteessa tai toisessa sitä kuullut. Harmillista, jos negatiiviset asiat ja kokemukset koetaan todellisemmaks kun positiiviset. Ehkä vankka luterilaisuuskin tuo osansa, kärsimällä sen kirkkaamman kruunun saat. Vaikka ei marttyyriks ryhtyiskään, vaikeuksilla on aina sijansa ja ne on tuovinaan sen vahvimman voiman ja tunteen todesta.
Toivois, ettei elämän oikeellisuutta arvostettais sen hankaluuden mukaan.
En tiedä, en sinänsä koe että helpon vauvan kanssa eloa väheksyttäis tai pidettäis huonompana, mutta jollain tavalla se menee kuitenkin siihen vallottavan ärsyttävään ”tiedät/tietäisit sitten, kun…” -kategoriaan. Saapa nähdä, että jos lapsia tulee lisää ja edessä on rankempaa eloa, koenko sitten tietäväni jotain enemmän vauvatodellisuudesta. Tuskin, oletettavasti pidän sitä vaan, niin, erilaisena. Siihen asti oon tyytyväinen tähän elämään, jota pidän yhtä oikeena vauvaelämänä kun muitakin. Toisenlaisena kun ehkä jollain toisella – mikä tosin ihmisten elämiä mitatessa ei oo kovin kummoinen juttu.
(Loppuhuomautuksena, termejä käytän mutta tosiasiassa en pidä ilmasuista ”helppo vauva” ja ”vaikea vauva”. Nykyäänhän tosin on miellyttävämpää puhua vaativasta vauvasta, mutta yhtä kaikki. Objektiivisesti, jos niin voi sanoo, helpon ja vaikean väliin jää vielä miljoona vauvanlaista, ja eniten mietityttää lapsen luonteen leimaaminen. Saako ”helppo vauva” pahemmat torut kun hän kerran sattuu huutaan, hänhän on yleensä niin kiltti? Sallitaanko ”vaikealta vauvalta” turhaankin yksinomaista perheen pyörittämistä, kun se nyt on niin vaativa? Huomaako lapsen luonteen ja tarpeiden muutosta kovin selkeesti, jos mielikuvana on pinttynyt helppous tai vaikeus? Suotavaa olis kai pyrkiä pois liiallisesta ulkopuolelta asetetusta määrittelystä.)