Perhepedistä parivuoteeseen
Siitä lähtien kun kotiuduttiin synnytyssairaalasta, on meidän sängyssä nukkunut kolme ihmistä. Kommentteja perhepedissä nukkumiseen on tullut kaikenlaisia, joku mielipide kaikilla kuitenkin on. ”Sä kierähdät sen päälle ja tukehdutat sen!” ”Se ei opi koskaan nukkuun omassa sängyssä!” ”No, siinähän vauvan paras ja turvallisin paikka on”, ”Niin meilläkin on aina tehty”, ”Ai, noinkin voi tehdä”. Alkuun jaksoin kommentoidakin johonkin jotain, sitten tulin tulokseen että ajatelkoot mitä ajattelee.
En oikeestaan edes muista kuinka siinä niin kävi, olihan M:lle alusta asti kehto meidän sängyn vieressä. Tässäkin asiassa ajatus tosin oli että ”katsotaan sitten”, mutta niinpä katsottiin että vauvan paikka on vanhempien vieressä. Alkuun ei varmaan hennottu herättää/siirtää imetykselle nukahtanutta pienokaista, ja hetken päästä vauva asetettiin suoraan keskelle sänkyä. Näin homma sujui hyvin, M nukahti helposti vierelle ja yösyötöt suju mainiosti. Siinä vaiheessa kun kerran tai kaks havahtuu yön aikana vauvan itkahduksiin, siirtää sen vierelle, raottaa paitaa ja nukahtaa uudestaan, tuntuis tosi rasittavalta siirrellä vauvaa kokonaan paikasta toiseen sekä ennen imetystä että sen jälkeen. No, ei se alkuun tietysti ihan noin helposti sujunut, vaan sekä minä että E säädettiin kaikenlaisten imetystarvikkeiden kanssa ja aseteltiin pitkään sekä vauvaa että rintaa, ja joskus sitten myöhemmin nukahdettiin. Imetyksen alkaessa sujuun kuitenkin nukahdin usein jo heti, joskus havahduin muutaman tunnin päästä siihen että vauva alko uudestaan syömään. Ihan itekseen, rinta kun oli valmiina siinä naaman edessä.
Nyt kuitenkin ajateltiin siirtää M kehtoonsa. Öistä oli alkanut tuleen levottomia, M heräili tunnin tai kahden välein, itkeskeli, söi tai ei syönyt, itkeskeli, kääntyili, heräs, herätti. Päättelin, että M on jo niin ”iso”, että se tajuaa meidän liikkeitä ja ääniä ja heräilee niihin, ehkä se haistaa vieressä olevan maidon ja häiriintyy siitä, ehkä se harjottelee unissaan uusia taitoja ja asioita, ja kun mä herään niihin liikkeisiin ja tarkkailen sitä, niin sitten se itsekin havahtuu lisää. Siirretäänpä vauva siis omaan rauhaan.
Ensimmäinen ilta meni hyvin. M nukahti melkein heti kun sylisyötöstä laskin sen sänkyynsä ja heijasin vähän. Yöllä heräili vähän, jonkun syötön jälkeen laitoin sen takasin omaan sänkyynsä, aamuyöstä jäi vierelle. Ihan ok, nyt on siis siirtymä omaan sänkyyn alotettu. Tuli seuraava ilta… kehto ei ollutkaan niin rakas, ja meni huutamiseks. Otin vauvan heti viereen, ja odottelin katkonaista yötä. Mutta kappas, yön aikana oli kaks rauhallista ja lyhyttä syöttöö (nukuin), ja muuten nukuttiin kellon ympäri. Hmm, missä häiriintyminen ja ärtyisyys?
Tadaa! Viikko sitten M sai kolme rokotetta! Jälleen pääsin syyttään niitä, omasta mielestä ihan pätevä syy edellisviikon hankalalle ololle ja unille. Pyh maidonhajuille, me jatketaan hyviä unia nukkuen kaikki kolme vierekkäin.