Valkosuklaata ja vadelmaa

Siskolikka pläjäytti itelleen lisensiaatinpaperit, joten oli juhlat ja meikäläisen kakkupeukaloo syyhytti. Ainakin sen jälkeen oli pakko syyhyttää, kun kakkua varta vasten pyydettiin. Muistelin hyvää kakkua jonka oon tehnyt aiemminkin, joten ajattelin mennä samalla systeemillä. Maut ja määrät tosin muuttu, mutta muuten.

Pohja:

Valmispussi! Omatekonen suklaakakku on ehkä parempi kun muffinssimix, mut on niin vallan kätevää sellaselle joka ei just nyt halua elämänsä ensimmäistä kertaa kokeilla, minkämoinen paakkelssi omissa kätösissä parhaiten luonnistuu… ja toikin hivelee ainakin omia makuhermoja jo ihan tarpeeks. Niin eli siis suklaakakkupohja. En halunnut keksipohjaa, koska kyseessä ei muutenkaan oo varsinainen juustokakku, joten on sitten ihan kakkumaista kakkua koko paketti.

Pohjatäyte:

200 g vadelmia (pakkasesta, sulatettuna, kiehautettuna ja soseutuneena)

Täyte:

4 dl maitoa

6 liivatelehteä

5 tl vaniljasokeria

500 g valkosuklaata

6 dl vispikermaa

Kiille:

300 g vadelmasosetta

3 liivatelehteä

5 rkl vettä

 

 

Ohje:

Valmista pohja vuokaan. Anna jäähtyä. Levitä päälle jäähtynyt vadelmasose.

Pehmennä liivatteet. Rouhi/pilko suklaa kulhoon. Kiehauta maito, sekoita joukkoon sokeri ja puristetut liivatteet, sekota tasaseks. Kaada suklaarouheen päälle, sekota tasaseks. Anna jäähtyä kädenlämpöseks (välillä hämmennellen).

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Kääntele suklaamaitoseoksen joukkoon. Kaada pohjan päälle. Anna hyytyä täysin ennen kiillettä. (Välihuomautus: mä en tiedä onko tollanen ”kääntele varoen” muille leipureille ihan selvä pläkki, mut mulle ei ollut. Ekaa kakkutäytettä tosiaan ihan kääntelin ja hitosti varoen, ettei se kermavaahto vaan lässähdä. Sain käännellä kermaa maitotäytteeseen noin miljoona kertaa, ja silti sekottuminen jäi vajaaks ja kakun pohjalle valu nestekerros. Eli, vaikka pitää ”käännellä” niin voi silti ihan sekottaa. Kunhan ei hulluna vispaa koska kermavaahto tosiaan voi lässähtää mukana olevaan nesteeseen, mut rauhallisesti pyöritellen täyte pysyy ilmavana silti sekottuen keskenään.)

Kiille: pehmennä liivatteet, sekota kiehutetun veden kanssa, lisää soseeseen ja sekoita. (Toinen välihuomautus: pienten nestemäärien kanssa helpointa on, kun myttää pehmeet liivatteet mukiin ja kaataa vedenkeittimestä (lusikan kautta tarpeen mukaan mitaten) kiehuneen veden päälle ja siinä sekottaa. Tää on saattanut kans olla pläkkikamaa muille kun eräälle ihmeleipurille…) Kaada kakun päälle. Anna hyytyä.

 

Kakusta tuli ”kerroskakku”. Täytettä oli niin paljon, että käyttämäni 26cm vuoka olis tullut täytettä piripintaan, eikä mulla ollut kalvoo tms jolla jatkaa reunaa. Laitoin siis ensin suurimman osan täytteestä vuokaan, annoin hyytyä, laitoin päälle 24cm halkasijan irtopohjavuoan reunuksen ja loput täytteet siihen. Hyydyttyä lisäsin kiilteenkin luonnollisesti siihen pienempään vuokaan. Aiempi resepti oli 24cm vuokaan, joten täytemääriä voi pelata sen mukaan minkä kokosen tekee ja kuinka korkeen haluaa. Piripintasesta kakusta tuli tohon isoon vuokaan reilu 6cm kakku, josta pohjaa reilu sentti.

Mun piti tietysti ottaa myös palakuva, sellanen täydellinen kolmionmuotonen kaunis siivu. Mutta…

Viime hetkellä muistin! Tostakin just ja just näkyy koostumus, eli suklaakakkupohjan päällä vadelmasosekerros, sitten valkosuklaamousse ja vadelmakiille.

Ja ihan ite sanon että nam!