Pupu etsii omaa kotia
M:n suosikkipuuhiin on jo pitemmän aikaa kuulunut kirjat. Välillä toki on muitakin hittileluja ja -puuhia (tiiättekö muuten kun monilla on ongelmana, että kaikenlaiset muovirasiat pursuilee laatikoista ja kannet on hukassa? Kandee hommata kotiin kuljeksiin pikkuiipero, laatikot tyhjenee eikä rasiat enää vie tilaa. Siis sieltä laatikosta, tosin varjopuolena on että rasiat lojuu pitkin asuntoo ja niitä löytyy millon mistäkin laukusta, kaapista ja roskiksesta. Ja kannet on edelleen hukassa.) mutta tähän mennessä kirjat on aina palautunut suosariks. Ihaninta on se, että nykyään M aika usein (hmm, no ainakin joskus) ihan istuu, kuuntelee ja katselee sadun alusta loppuun. Kaikista paras on Tammen kultaisten kirjojen Pupu etsii omaa kotia, se luetaan päivittäin useempaan kertaan ja tyyppi nököttää paikallaan kun tatti. Täytyy myöntää, että itekin pidän kuvituksesta ja Margaret Wise Brownin teksti Helena Anhavan suomentamana on kaunista. Ja välillä niin loruilevan soljuvaa! ”Ja sen tien Pupu lähti ja loikki, sen tien poikki ja toista tietä pitkin, ja se loikki siis teitä pitkin ja poikin. Se kun oli päättänyt etsiä ikioman kodin itselleen. Juuri Pupulle sopivan kodin, ihan oman ja soman kodin, maan alta, puun alta tai vaikka kiven alta. Kuka tietäisi neuvoa Pupulle kodin? Tätä tietä pitkin ja tuon tien poikki, siis pitkin teitä ja poikin se loikki ja loikki, kunnes – tuli vastaan toinen pupu. –”
Tosi kivoja on tietysti myös joulun lelulehdet… niitä on kiitettävästi ripotellut postin mukana, tosin kun tuo ei vielä osaa kinuta niistä mitään, niin mikäs siinä on tovi jos toinenkin istua ja katella. Lähinnä se oon mä, joka innostuu miten hienoja leluja siellä on! Oonkin tässä miettinyt, kuinka voisin kunniakkaasti pyörtää ”M ei sit tartte lahjaks yhtäkään lelua” -ilmotukseni ja ostaa ite sitä sun tätä… (no ainakaan vielä ne mun halajamat ei oo siis kuitenkaan mitään krääsää vaan ihan järkeviä: brion helmilauta, duploja ja muita rakennusjuttuja ja metrin korkunen nalle.) Joulua odotellessa.
Päiväunikamat