Mummoutumishetki

Ah. Nyt koittaa hetki, jota oon odottanut jo ainakin VIIKON. Eli jostain sieltä kaukaisuudesta, jollon opiskeluvelvollisuudet vielä valtas mun mielen, ja jollon ei todellakaan lössähdetty paikalleen. Nyt aion…. tadadaa, kattoo telkkaria! Ja niinkin fiinisti, että otan ison mukin kahvia, vähäsen suklaata, viltin kolottavien polvien päälle ja laitan nauhalta pyöriin vanhan kunnon neiti Marplen. Siis niin hyvä tyyppi! Just mun kategoriaa. Tosin oon ottanut mummoutumisessa vähän takapakkia, edellisenä Marple-syksynä olin alottanut uuden harrastuksen ja siinä viltin alla kökötellessäni, vanhaa neitiä katellessani, neuloin joulupaketteihin kaulahuivia ja muuta tumppua. Siinä pehmosten vilttien ja lankojen keskellä, kuuman juoman ja rapisevan kuvan äärellä meinas jopa munlaisen paatuneen syys- ja talviangstailijan mieli pehmetä. Katsotaan kuinka käy nyt. Hauskaa päivää!