Pullolakko

Päättipä tyttäremme sitten lopettaa pullosta syömisen (vai juomisen, kuinka se oikein menee maitonatiaisen kohdalla?). Määrittelemättömästä syystä tuttipullo on ollut tauolla viikon tai pari, ja nyt muutaman kerran koitettaessa hommasta ei oo tullut mitään. M vaan pyörittelee tuttiosaa suussa, tunkee sen suupielestä ulos ja matustaa ikenillä. Vahingossa saattaa muutama kymmenen milliä maitookin siinä yrittäessä valua suuhun, mutta siinäpä se.

Mä en oo tähän mennessä iltamenoissa käynyt, enkä oo palavasti kaivannutkaan. Nyt kuitenkin alko heti ahdistaan kun tajusin, ettei edes mahdollisuutta niihin taida hetkeen olla. Ihan muistakin syistä pulloruokintavaihtoehto on ollut varsin käytännöllinen, joten taidetaan vielä ainakin jonkun kerran M:aa sillä koittaa kiusata. Tosin eipä se kovin kiusaantuneelta vaikuttanut kun lykkäs pullon pois suusta, päristi maitosella kielellään ja virnisti päälle…

Mielessä on myös mahdollisuus, että vauva tajuaa jo mun ja mun maitohanojen läsnäolon. Pitää siis koittaa pullosyöttöö vielä ainakin niin, etten mä oo samassa huoneessa/asunnossa näkymässä, kuulumassa ja haisemassa. Kuulostaapa kivalta, vauva ei halua syödä kun äiti haisee vieressä.

…Mistä tulikin mieleen, että kävin tänään kahvilla parin ystävän kanssa. Kukapa niitä hiuksia joka välissä ehtii peseen, ja vasta liian myöhäsessä vaiheessa mieleen muistu, että vauva oksensi aamulla mun rinnalle, olkapäälle, niskaan ja kyllä, hiuksille. Lienen raikasta seuraa siis kaikille muillekin. Tää on vaan vaihe, eikö niin.