Päivän pituus: 9h 16min

Herättiin aamulla yhdeksältä ja avasin verhot. Ensin suu loksahti auki, sitten hymyilin. Oli kun ois ollut keskipäivä, ei vilaustakaan hämärästä. Eilen tajusin, että vielä viiden jälkeen oli ihan valosaa. Niin se vaan, yllättävää kyllä, aika kulkee kohti kevättä ja kesää.

Pakko silti myöntää, että jopa mua vähän harmittaa muiden puolesta. Vaikka ite voisin kaivautua puolen vuoden talviunille, jotkut ihmiset kai oikeesti tykkää ja haluaa nauttia lumesta, pakkasesta, hiihtämisestä (!) ja muusta tällasesta. Ei se tietysti kauheen kivaa oo, jos noiden sijaan lätäköt loiskuu ja ladulla kasvaa nurmikko. Ja näin ulkoiluun pakotettuna, itekin pudistelisin sekä omista että lapsen vaatteista mieluummin lunta kun kuravettä.

Näin se nyt kuitenkin vaan on, että koska talvi on nyt varmasti ohi, niin keskitytään kevääseen. Arvatkaa mikä on kevään merkki, tadaa:

Ystävänpäivätulppaanit E:lta ja äitiltä. Taustalla takapiha, jossa viime vuonna tähän aikaan tais olla metri lunta.

Valoa valoa valoa, tykkään.