Kotiäiti kaupungilla
Okei, nyt toi otsikko kuulostaa siltä että oisin epäaktiivinen kotiin jumittunut vässy, jonka kulkureitit painottuu kotikaupunginosan s-marketin ja prisman välille, ja vaan hyvin harvoin oikein hurjaks äityessä lähdetään pariks tunniks oikein keskikaupungille.
Ai mut kappas, sehän pitää paikkansa. En siis ainakaan tähän asti oo ollut mikään kahvilaäiti, enkä edelleenkään oo tietonen mistään äitilapsikokouksista. Voi olla, että jossain vaiheessa aktivoidun tai kaipaan jotain edellä mainittua, mutta vielä ainakaan ei (kai) oo mitään höyrähtämistä omiin nurkkiin havaittavissa vaikkei joka päivää jossain muualla vietäkään.
Oikeestaan se on ihan hauskaakin käydä keskustassa huomattavasti harvemmin kun ennen. Jo viikko, pari taukoo näyttää kulmat ja ihmiset jollain tavalla uusin silmin. Uusia liikkeitä ja ravintoloita tuntuu putkahtelevan sinne tänne, ja remontoidut ulkokuoret huomaa heti. Jotain muitakin havaintoja oon tehnyt.
– muutama tunti puolenpäivän molemmin puolin keskusta on täynnä ilmeisesti opiskelijoita, vuorotyöläisiä, työttömiä, eläkeläisiä, lounastuntilaisia, lomailijoita, kotivanhempia ja muita lorvijoita. Se ”mukava ruuhkaton aika” lienee joskus kauppojen aukeemishetkillä.
– mikään ei tuo niin tehokkaasti hymyä huulille kun kahden hieman yli keski-ikäsen tamperelaisen miehen spontaani kohtaaminen, jollon kumpikin kajauttaa että MORJES MORJES.
– muiden kun em. ilmeet on edelleen, aina ja ikuisesti lähinnä 😐 ja :(.
– ennen vauvaa mietin, tunteeko vaunujen kanssa kulkevat vähän väliä olevansa tiellä. Omakohtanen kokemus, tuntee.
– vaunujen kääntyvät etupyörät on maailman top-keksintöjä (ja top-muistaminen on lukita ne ennenkun menee bussiin).
– hei nää mun loput havainnot onkin enemmän ”kun kuljen vaunujen kanssa” eikä ”kun käyn harvoin kaupungilla”. Ehkä mun kannattaakin alkaa käydä useemmin jossain, kun ei siinä näköjään ookaan muuta ihmeellistä kun ne kärryt.
Paitsi tänään just ne kärryt meinas nousta tuulenpuuskan mukana ilmaan, joten ehkä alan toteuttaa aktiivisuuttani… keväällä.