Onko kesä jo ohi?

Niin siinä tuntuu joka vuosi käyvän. Kun peruskoulujen alku lähestyy, kesän kuuluu loppua. Elokuun puolessa välissä lomat on lomailtu, kesäpaikat sulkee ovensa, kesävaatteet vaihtuu syysneuleisiin. Syksy. Ei! Nythän on elokuu, ihan kesä vielä. Meillä mies vasta alotti lomaviikot ja nyt ihmetellään. Onko Särkänniemi auki, kulkeeko Viikinsaareen laivoja, pääseekö kaupunkijunaan. Kai torilla sentään joku yksinäinen kahvinmyyjä nököttää.

Käytiin pari päivää sitten E:n kanssa iltaa istumassa ja pakko myöntää, ettei tää ihan keskikesää enää oo.

Melko väljästi miehitetyllä terassilla piti istua takki päällä ja siellä näytti tältä:

Ilma oli kuitenkin leppoisan lämmin. Jonkun ajan päästä tuli pieni tuuli, sitten ripotti vettä, sitten välähti ja rätisi samaan aikaan ja sitten näyttikin tältä:

Ehm, hyvää kesää.

Mä oon lämpötilojan suhteen aika välimallin ihminen. En tykkää, kun on 20 astetta pakkasta, enkä 30 asteen lämmöstä. Saati vielä enempää kumpaankaan suuntaan. Tän vuoden kevät ja kesä onkin olleet aika mielenkiintoisia, aika paljon sai odottaa sitä oman mielen mukaista kesää. Helmi- maaliskuussa oli jo ihan kevät, huhtikuu oli muistaakseni tavallinen (mulla on puistokuvia M:sta, ja sillä on samat ulkovaatteet helmikuun alussa ja huhtikuun lopussa). Toukokuussa tuli kuuma, kesäkuussa kylmä ja heinäkuussa vasta kuuma tulikin. Nää elokuun pari viikkoa on vihdoin ollut sitä, mikä musta on parasta: reilut parikymmentä astetta lämpöä niin, että auringossa on lämmin ja varjossa viileä. Ei tarvi pukea paljoa, mutta ei hikoile koko aikaa. On mukavaa olla sekä ulkona että sisällä.

En tiedä, menikö se aika kuitenkin jo ohikin. Parina yönä oon havahtunut siihen, että pussilakanan sisälle pitäis jo laittaa peitto tai ainakin ikkuna kiinni. Takapihan oven ollessa illalla auki, tulee sisälle kylmä. Oleilusortsit on vaihtunut collegeihin, eilen jo kauhistuin pitäiskö alkaa käyttään sukkia. Ulkoilureissuille otetaan pitkähihanen mukaan eikä vesipullo tyhjenekään hetkessä. Pieniä merkittäviä merkkejä.

Syksyn alku on ihan kiva. Ilma on raikas, pieni viileys aamulla on mukavaa. Märkä asfaltti on kaunis pimeässä sateisessa illassa ja jostain syystä siitä tulee mieleen nuoruus. Liian nopeesti se pieni viileys kuitenkin vaihtuu tärinäks, kiiltävä asfaltti liian synkäks. Niitä en vielä halua ajatellakaan. Koska nyt on vielä kesä. On kesä, vaikka taivas on jo tummempi, hiekka joka päivä märkää ja kukat… no, ne on näyttänyt tolta jo pidempään.