Vauvatavarat, joita ei vielä ole
Vauvoihin ja vauvanhoitoon liittyvää tavaraahan on mahdottomasti. Osa hyödyllistä, osa lähes pakollista, osa hauskaa turhuutta ja osa ihan pelkkää turhuutta. Eräs henkilö nielas kuuluvasti jo prisman vauvatavarahyllyllä, ei ollut tullut mieleenkään mitä kaikkee tarvii ja ”tarvii”. Mä oon aika ilosesti välttynyt kaikenlaiselta tavaroiden hankkimiselta ja pohtimiselta, siskollani kun on hieman alle 2-vuotias lapsi ja sieltä ystävällisesti kipataan meille kaikki vaatteet ja tavarat.
Tässä neljän kuukauden aikana oon kuitenkin huomannut muutaman oleellisen tavaran puuttuvan. Ei varmaan vaan meiltä, vaan maailmasta.
Tutinpidike. On meillä sellanen remmi, jolla tutin saa klipsastua vaatteeseen kiinni, ei nääs tarvi koko ajan nostella sitä lattialta. Yhtä hyödyllinen olis kuitenkin sellanen pidike, jolla sen tutin sais pysyyn suussa.
Irtokäsi. Ihan liikuttavaa, että M haluaa nukahtaa ja nukkua pitäen jonkun kädestä kiinni. Vaunujen rullailu vaan ottaa vähän selkään, kun toinen käsi on linkussa ja kulkee vaunujen mukana. Yks täpärä tilanne on myös hivuttaa käsi pienestä nyrkistä pois. Oon miettiny, ajaisko mikrolämmin popsi-nakki kenties saman asian… ”oon miettiny”, siis tarkotan että just tuli mieleen, oikeesti mietin päivät pitkät pikkusen älykkäämpiä juttuja.
Harson paikallaanpitäjä. Tiedättehän, kun ruokailun jälkeen nostaa vauvan olkapäälle, ja mahdollisen röyhyn mukana tulevat mahdolliset puklut tulee siihen huolellisesti asetellun harson päälle. Siistiä ja kätevää. Tiedätte varmaan myös sen, kun pulautusäänen jälkeen tuntee jotain märkää ja lämmintä olkapäällä, käsivarrella ja ties missä, ja iloisesti hymyilevä vauva pusertaa käsissään pieneks möykyks haalimaansa harsoo.
Muotoiltu peitto. Peitto jonka toisessa yläkulmassa ois neliömäinen kolo, ois kätevä niihin öihin kun vauva haluaa nukkua ihan kiinni iholla. Meidän tapauksessa siis n. joka yö. Jos peiton laittaa itelleen hyvin, rinnan tasolla nukkuva vauva jää kokonaan huppuun. Jos taas peitto on vauvan kohdalla, itellä jäätyy ylävartalo. (Taittelu ja vinoon asettelu menee joka kerta jossain vaiheessa yötä pieleen.) Arvaatte varmaan, kumman mukavuus menee etusijalle, yst. terv. krooninen kananlihakäsivarsi.
Reiätön maidonkerääjä. Alkuun maitoo valu sutjakkaasti siitäkin rinnasta, joka ei ollut vauvan suussa. Onneks oli maidonkerääjä. Yöllä sen asetteli hyvin niin, että se tyhjennysaukko oli ylös kainaloon päin. Paha vaan, että ihan koko aikaa en pysynyt niin skarppina, ja kun M oli syönyt niin ite vähän vaihto asentoo kyljeltä selälle… pieni kupillinen maitoo tuntuu yllättävän isolta määrältä, kun se holahtaa kylkeen, selkään ja lakanalle.
Sellasia tässä äkkiseltään tuli mieleen. Mitä te muut oisitte tarvinnu?