Joulua

Jouluaattoaamuna vanhempien kuusen alle oli ilmestynyt paketti jos toinenkin.

Oma jouluaattoaamumme käynnistyi viime hetken kiireellä, viime hetken aikataulupohdinnalla ja viime hetken lahjakierroksella.

Jouluaatto jatkui perinteisellä puolenpäivän puurolla ja joulurauhan julistuksella.

Jouluaatto jatkui yleisellä oleilulla, lasten leikeillä, sohvalla notkumisella ja automatkan päiväunilla.

Jouluateria syötiin E:n sukulaisissa, muistelen ilolla lämminsavulohta jota söin ehkä noin kilon. Lapsi taitaa muistella vähintään yhtä suurella ilolla keitettyä kananmunaa, jota söi sekä omalta että muiden lautasilta. Kiitos näistä ja kaikista muista tarjoiluista!

Jouluaaton liikuttavimman hetken koin, kun ruokapöydän hyvän joulun maljaa nostettaessa M katseli ensin ujona ympärilleen, sitten kumartui isänsä puoleen ja kuiskasi, ”hyvää houlua isi”, ja sitten kuiskaus mun puoleeni, ”hyvää houlua äiti”. Hyvää joulua rakas!

Joulun ensimmäiset paketit ilmestyivät eteiseen tontun tuomina, ja M hullaantui paitsi legopaketeista, myös sekä lähes itsensä kokoisesta pehmojääkarhusta että jo ehkä marraskuusta asti toivomistaan ritari Miken vermeistä, miekasta ja kilvestä. Näistä ei hevin luovuttu (luovuta), ne seurasivat mukana vielä myöhäisillan paluukierroksella.

Jouluna saadaan ja annetaan paljon paketteja, ja ne on tapana avata kukin vuorollaan, yksi kerrallaan, muiden katsellessa, ihastellessa ja lahjoista keskustellessa. Tähän meneekin osallistujien lukumäärästä riippuen kolme, neljä, viisikin tuntia. Paketit saa avata ikäjärjestyksessä nuorimmasta lähtien – tästä huolimatta iskä on joskus saanut avata omansa vielä jouluaaton puolella. Yleensä kylläkään ei, aina se kello lipsahtaa.

Vuorovuosien joulunvietosta johtuen meidän poppoo ei osallistunut tähän lahjaspektaakkeliin kokonaisuudessaan, vaan meidän vuorot siirrettiin suosiolla joulupäivään. Siitä huolimatta, ohikulkumatkalla, piti eräänkin päästä vähän jo kuikuileen minkälaisilla lapuilla meikäläisten paketteja olis varusteltu.

Ihan huippujuttujahan sieltä sitten lopulta paljastuikin, paljon tarpeellista ja mukavaa, toivottua ja yllätystä. Suuret kiitokset kaikille myös näistä. (Muistutus itselle jatkoon: älä toivo kattolamppua, jos samalla ei toimiteta hyvähermoista asentajaa.) Toivottavasti vastavuoroiset lahjat oli yhtä mieluisia.

Joulun ruokavalioni on siis koostunut lähinnä erilaisista kaloista, lanttulaatikosta, sienisalaatista ja salaisesta jouluspesiaalistani lauantaimakkarasta. Juniorin ruokavalio on koostunut perunasta, rosollista, kananmunasta, omenoista ja suklaasta, joista viimeisintä hän salamyhkäisesti aina jostain löytää. Esim pöydältä rasiasta.

Oispa joulu ainainen, tai ainakin hyvillä mielin ensi vuoteen.