”Niin kuin muutkin tytöt”
Mut tuntevat ja blogia lukeneet tietää varmasti, etten oo niin justiinsa sen perään, mitä on ”tytöt” ja mitä ”pojat”. Ajatuksia aiheesta kuitenkin nousee usein, ja niitä tulee mietittyä.
Viimeisimpänä huomasin pohtivani jotain aiheeseen liittyvää, kun vein M:aa kerhoon. Eteisessä vastaan pomppi pari tyttöä, jotka kilju toisilleen, kerhonohjaajalle ja kaikille kuuleville, kuinka ihanat vaatteet heillä olikaan. Kato, kato mua, kato mitä mulla on, kato miten ihana tää on! Ja niin olikin, oli nätit rypytetyt sortsit sukkahousujen päällä, oli vaaleanpunaisen ja ruskean sävyiset koristellut paidat, oli kimalletta, oli hiussolkia, oli valkoinen violetilla koristeltu pusero, oli korujakin kaulassa. Otin omalta lapselta haalarin pois ja vilkaisin, oli harmaat colleget ja sininen traktori-kuvioinen huppari. Tunsin jo puraisevani huulta, ”pitäiskö sille pukee nätimpiä vaatteita, niin kuin muillakin tytöillä?”. Pitäisikö pukea tyttömäisemmin?
Njäh. Haluan edelleen pukee lapsen siististi ja mukavasti, en tiettyihin väreihin tai rimpsuihin. M ei itse oo oikeestaan ollenkaan kiinnostunut siitä mitä päälle puetaan, joskus saattaa katsoo mikä kuva paidassa on. Tässä vaiheessa ei oo ilmennyt hörhelöiden kaipuuta tai autopaitojen hylkäämistä, jatkamme siis edelleen käytännöllisellä linjalla: kaikki menee. Jos lapsi ite kulkee tyytyväisenä paita housusta repsottaen, sukat makkaralla ja tukka hulmuten, en näe syytä miksi mun pitäis sitä tyttönä alkaa korjaileen.
Toisaalta niin sanotussa juhlapukeutumisessa oon kuitenkin aika perinteinen, mekoilla mennään. Nekin sujahtaa M:n päälle ihan yhtä sujuvasti, ei ole siis tarvetta vältellä sitäkään puolta. Ainoa mihin tulee vastalauseita, on hiusten laittaminen. Etuhiuksia lukuunottamatta ei olla vielä leikattu pyryharakan tukkaa, ja sitä olis kiva edes välillä sukia siistimmäks. Eilisille serkkutytön synttäreille sain laitettua soljet alhaisella tekosyyllä, ”juhlissa kaikilla on pinni päässä”. Öh. Yllättäen pinnit myös pysyi päässä, suurimman osan ajasta. Hienon tapahtuman kunniaks mun piti myös ikuistaa farkkumekkoinen, pinkkineuletakkinen soljilla koristeltu tyttö, mutta villistä sängyllähyppelystä johtuen kortille on tallentunut lähinnä tätä:
Kolmen vaaleanpunaisen, kilpaa hyppivän ja juoksevan ja ihanan korviahuumaavasti touhusta nauttivan lapsen keskellä M ainakin oli just niin kun muutkin tytöt. Yhtä söpö ja yhtä eläväinen.