Sokerihulluus (ja huippuresepti)

Muhun on iskenyt sokerihimo. Ihan hullua, en oo sitten lapsuuden tykännyt makeesta. Karkista on tullut huono olo, suklaa on ollut ärsyttävä tahma kitalaessa, leivonnaiset öklöjä ja keksit ehkä turhinta mitä kaupasta voi löytää. Mutta nyt… M:n syntymän jälkeen oon syönyt reilusti enemmän makeeta kun varmaan kymmeneen viime vuoteen yhteensä. Suklaa, aaaaa, keksit, ouuuuu, yks päivä OSTIN kaupasta PULLAA. Halojaa.

Jollain ihan ensimmäisillä vauvakahveilla satuin itekin ottaan kahvipöydästä keksin. Se joku hikinen Domino oli niin hyvää, ettei sen jälkeen oo ollut paluuta. Melkein vois sanoo, että syön joka päivä ”jotain hyvää”. Pala tai rivi suklaata, suklaapatukka, pari keksiä, jotain. Vois luulla että tulee muuten syötyä liian vähän, ja nälkäänsä sitten tekee mieli sokeria. No, oon huomannut, että vaikka maha ois tupaten täynnä ruokaa, silti siihen päälle miettii että ”nyt vielä jotain makeeta”. Yöh. Mistä tää johtuu? Hormoneista, imetyksestä? Pliis toivottavasti, ei tää näin voi jatkua.

Tästä on seurannut se, että oon alkanut myös leipoo enemmän. Sehän ei oo aina mennyt niin hyvin, mut jospa nyt kun itekin maistelee tuotoksia ja tietää millanen on hyvää, ehkä niihinkin tulis kunnolla keskityttyä. Alkumetreillä onnistu ainakin törkeen hyvä hyydykekakku, maltoin mennä täsmälleen ohjeen mukaan (paitsi vaniljatankoo ei ollut ja kokeiluversioon en jaksanut tehdä kiillettä). Tää on vähän sellanen moussemainen, just siis oikein kiva kaakku jota tekis vaan mieli lapata suuhun. Ohje on muutaman viikon takasesta Anna-lehdestä.

 

Maitosuklaa-karpalokakku

175g kaurakeksejä

40g voita

Täyte

3 1/4 dl maitoa

4 liivatelehteä

1 vaniljatanko

400g maitosuklaata rouhittuna

5 dl vispikermaa

Kiille

250g karpaloita

3/4 dl vettä

½ dl sokeria

2 liivatelehteä

 

– Hienonna keksit murusiksi. Lisää joukkoon voisula. Peitä irtopohjavuoan (n. 22cm) pohja leivinpaperilla ja painele muruseos vuoan pohjalle. Anna jähmettyä jääkaapissa.

– Pane täytteen liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Kiehauta maito ja halkaistu vaniljatanko. Lisää kuivaksi puserretut liivatelehdet, sekoita tasaiseksi. Kaada kuuma maito-liivateliemi suklaarouheen päälle ja sekoita. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

– Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele se varoen jäähtyneeseen maito-liivateseokseen. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytytä täysin ennen kuin lisäät päälle kiilteen.

– Liota liivalehtiä 10 minuuttia kylmässä vedessä. Puserra vesitilkassa kiehautetut karpalot siivilän läpi soseeksi. Pane 1 dl sosetta, sokeri ja vesi kattilaan, kiehauta ja lisää liivate. Anna jäähtyä jonkin aikaa ja kaada kiille kakun päälle. Anna hyytyä mielellään yön yli.

 

Täähän on loistava sikäli että vaatii hyytymisajan, eli äkkinäisessä suklaan ja muun makeen himossa ei voi vaan pyöräyttää ja syödä :D Lehden samalla sivulla on vähän turhan houkutteleva ohje suklaa-tuorejuustoleivoksiin jotka vaatii vaan paistamisen, voi olla että on pakko kokeilla…