Asioita, joita en jää kaipaamaan

…sitten kun en enää ole raskaana.

Tulossa: Vali vali vali valivalivali vali VALI VALIIIIIII. Älä lue, jos kommentoisit jokaisella olevan syytä olla kiitollinen ja seesteisen onnellinen raskaudesta ja vauvasta. Kyllä, olen, mutta en tästä paskaolosta.

Närästys. Turvonneet nilkat ja varpaat. Kipu ja kuumotus jalkaterissä. Painava vatsa. Kylkikipu, selkäkipu, niskakipu. Supistus kävellessä, kumartuessa, nostaessa, istuessa ja maatessa. Pissahätä, lähin vessa, ai se olikin vaan supistus, pissahätä, lähin vessa, ai se olikin vaan supistus, pissahätä, se on vaan supistus, pissahätä, se on vaan supistus, pissahätä, se ei ookaan supistussssssssssssss. Jatkuva nälkä mutta mahaan ei mahdu. Syön silti normaalin annoksen ja saan ähkyn. Jano. Pissahätä. Liitoskivut ja särkevät nivuset. Olisiko mukava vaihtaa yöllä asentoa ilman, että sitä varten pitää herätä, tehdä siirtymissuunnitelma, saada supistus ja vessahätä ja möyhentää koko sänky? Universumin tasapainon vuoksi aion myös koko loppuvuoden käydä taputtelemassa ihmisten vatsoja ihan pyytämättä ja yllättäen.

Ihanaa aikaa, nauti nyt! Nautin sillon kun olo on mukava, oon saanut hiukan raitista ilmaa (jota en juuri saa, koska en uskalla enää lähtee kaksin pihalle säntäilevän esikoisen kanssa), vauva liikuskelee rauhallisesti ja unohdan koulutyöt.

Elämältä kaiken sain.

Kuukautta ennen laskettua aikaa fb-virrasta voi bongata vielä jotain osuvaa…:

(Kuvan tekijää ei nimetty, ilmestynyt ainakin ”Montako saisi olla?” -nimisellä Twitter-tilillä ja Facebook-sivujen mukaan kuvia saa jakaa.)