Ärsyyntyisin, jos jaksaisin

Ärsyyntyisin siitä, että…

1) avoliitossa elävänä naisena oon yhteiskunnan oletuksena sellanen lortto, että mun pitää erikseen käydä perheoikeudellisessa toimistossa vakuuttamassa, etten ole ollut sukupuoliyhteydessä lapsen siittämisen aikaan muiden kuin oman avopuolisoni kanssa. Ja että avoliitossa elävän puolisoni pitää samassa paikassa antaa lastenvalvojalle kirjallinen ilmoitus siitä, että hän suostuu myöntämään lapsen omakseen ja ”noin kolmen viikon päästä” saa kanssani yhtäläiset oikeudet lasta koskeviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

2) leikkipaikalla pahoitellaan 3-vuotiaalle tyttärelle sitä, että siinä on vaan enimmäkseen niitä poikien leluja, autoja. Ja todettuani, että niillä tyttö tykkää leikkiä kotonakin, jatketaan vain iloisesti, että on siinä sentään myös se talo, jossa voi leikkiä kotijuttuja pienillä nukeilla. Kireän ”lapsi varmaan löytää siitä itelleen mieluisat lelut” -kommenttini jälkeen tyyppi toteaa, että tietystihän NYT niitä autoja ja traktoreitakin alkaa ilmestyä kotiin, kun tuli poikavauva.

Mutta en jaksa. Samana sontana se pysyy kuitenkin, menen juomaan kahvia omaan sensitiiviseen kahvikuplaani.