Jaa että näinkin voi käydä

Kaikkea sitä!

Ihan rauhassa imetin M:aa sängyllä maaten. Katselin lastani lempein silmin. Ja sitten se HUITAS. Sormi ojossa, siinä kuuluisassa sekunnin sadasosassa. Silmänräpäys ei ollu tarpeeks nopee refleksi joten sinne tökkäs, ja sattupa aika vähän. Yritin peilin edessä tutkia vahinkoo, mutta silmä suojas ite itseään ja räpytti ja vuosi niin kiivaasti, etten saanut sitä auki. Eipä siinä mitään sitten edes näkynyt, muuta kun punanen valkuainen. Auki pitäminen kirvelsi, maailma näky sameena ja tekstit kahtena, mutta oletin silmän rauhottuvan kun sitä vaan pitää kiinni ja antaa kyynelnesteen huuhtoo. Mutta on yllättävän vaikeeta ihan  muuten vaan pitää toista silmää koko ajan kiinni. Siitä se kotilääkärin ajatus sitten lähti…

Että silleen. Ehkä toi nyt ei ollut maailman vakavin vamma, mut alkuun kivulias ja muutenkin kyllä ärsyttävä. Plus että syvyysnäköön ihan oikeesti tarvii sen stereon, kyllä sitä melko tarkkaan näkee mut välillä kaksulotteisuus tuntu hassulta.