Kahdeksan kuukauden katsaus
Mä en oo tainnu tehdä ikäkehitysrapsoja sitten kolmen kuukauden, joten nyt on varmaan hyvä aika.
M täytti viime viikolla kahdeksan kuukautta. Kahdeksan! En voi tajuta. Mä tässä elelen tyytyväisenä tuoreena äitinä ja oon just sopeutunu ajatukseen että mulla on vauva, ja nyt mun pitäis alkaa ymmärtää että me ollaan jo vanha lapsiperhe ja meillä on taapero. Oikeesti ei olla vanha lapsiperhe, mut aina ennen aattelin että ihmiset joilla on jo melkein vuosikas laps, on kokeneita lapsiperheitä. Eikä tässä vaiheessa nyt ihan kauheen kaikkitietäviä sitten ollakaan. Mut ainakin mennään kohisten siihen suuntaan, ettei meillä oo vauva vaan lapsi. Ei kai kävelevä tyyppi ainakaan enää oo vauva, paitsi ehkä vähän niin kauan kun se ei varsinaisesti puhu.
No mites arki tuollasen kahdeksankuisen kanssa sujuu? Aika perusvarmasti. Aamulla herätään siinä kello 8-9 aikaan ja makoillaan sängyssä hetki. Sitten noustaan, pestään ja puetaan, sitten M maistelee puuroo. Parin tunnin hereilläolon jälkeen on jo unien aika, eli vaatteet niskaan, vaunuihin ja ulos. Älkää kuvitelko liikoja, ”ulos” tarkottaa ennemmin vaunuja takapihalla kun äitiä kävelyllä. Nää unet kesti pitkään 2-3h, mutta nyt on taas välillä mennyt vauva-ajan tyyliin, neljä tuntia tai ylikin. Joka tapauksessa, herättyä on ruokaa, sitten touhutaan millon mitäkin niin, että M on hereillä 3-4 tuntia. Sitten toiset unet, kestänee tunnista kolmeen, päiväunien yhteiskestona vois sanoo viitisen tuntia. Tai tottakai sekin vaihtelee, kaikkihan näissä ”rytmeissä” vaihtelee. Yleensä kuitenkin noin. Lopun iltaa M on hereillä (paitsi jos molemmat unet on jäänyt tuntiin-pariin, ottaa tyttönen jossain vaiheessa puolisen tuntia kestävät sylitorkut), syödään ja leikitään. Yhdeksän aikaan illalla tai sen jälkeen on iltapuuron aika, ja kymmenen jälkeen mennään nukkuun. Jossain vaiheessa nukahdetaan. Yöllä M syö kerran puoli neljän aikaan (tää on pitänyt paikkansa jo huomattavan pitkään!) ja jonkun muun kerran herää muuten vaan kitiseen ja möyriin.
Ruokavalio on laaja, yksittäistapauksia lukuunottamatta kaikki muona on tainnut mennä, mitä on tarjottu. Juureksia, vihanneksia, hedelmiä, marjoja, viljaa, nautaa, kanaa, kalaa ja kananmunaa. Mitäpä sitä muuta. Kiinteetä ruokaa menee yleensä neljä kertaa päivässä, heittäskö että puolesta desistä desiin kerralla. Aterioiden jälkeen imetän, niin kun satunnaisesti muutenkin. Ilta-, yö- ja aamuimetys kuuluu myös kuvioihin. Yritys olis että sinne kymmeneen kuukauteen pärjättäis rintamaidon kanssa, eli että M alkais ainakin osaa maitotuotteista saamaan siihen lomaan.
Tän päiväsen neuvolakäynnin mukaan M:n paino on n. 8100g ja pituutta suunnilleen 69 senttiä. Lääkäri ei löytänyt tytöstä huomautettavaa, M saalisti napin sormiinsa ja käänteli päätään kilisevän kellon suuntaan. Kaikkee muutakin mahtavaa M tietty osaa! Liikkumistapa tosin on edelleen ryömiminen, ihan hyvällä vauhdilla pääsee kun ponnistaa joka raajalla. Vähän väliä nousee kontilleen, mutta ei sinnikkäästä nytkyttelystä huolimatta osaa lähtee liikkeelle. Pepulle ei myöskään osaa itse nousta, mutta polvi-istuntaan vetää ittensä ja viihtyy siinä hyvin. Viime viikonloppuna otti lelukopan reunasta kiinni ja kisko itsensä seisoon asti, oli hauskan näkönen kun hengaili siinä eikä oikein tiennyt mihin menis ja mitä tekis. Matkiminen on kovassa vauhdissa, heiluttaa kädellä kun hänelle heilutetaan, ja taputtaa kun joku muu taputtaa. Usein M ojentaa kädet eteen ja alkaa läiskyttään niitä jo sillon, kun joku kehottaa ”taputetaan”. Miten mahtava lapsi! Pinsettiotekin alkaa olla kovassa käytössä, on niin harrasta keskittyneisyyttä roskien poimimisessa ja niiden suuhun laitossa, että melkein harmittaa ottaa silput pois. Mielipiteensä tyttö kyllä ilmottaa, kun jotain mukavaa otetaan häneltä pois tai jos koko mimmi siirretään. Mielenosotushuuto tosin laantuukin nopeesti, kun aina löytyy joku uus mielenkiintonen kohde.
Oma puolueeton arvioni kyseisestä kahdeksan kuukauden ikäisestä: ihana, veikeä, hurmaava, hymyileväinen, ainutlaatuinen, erityisen etevä, kaunis ja vahva lapsi!