Aikuisuuden merkkejä

Kaikki on varmaan törmännyt erilaisiin listoihin ja juttuihin, joista tietää ”millon on aikuinen” ja eri tapoja kauhistella kuinka vanha jo onkaan. Yleensä ne on sellasia yleisluontosia (ainakin olevinaan) hupaisia ”minun nuoruudessani mopoautolla ajoivat vanhukset ja vammaiset” ja ”Simbakin on täysi-ikäinen”, tai sit tän Ite puin -palstan kieltämättä hauskan listan mukasia enooihannuorienää-toteamuksia.

Mä huomasin nyt kuitenkin pari sellasta, jotka oikeesti havahdutti että eih, mä en taida olla enää ihan lapsi. Eka oli omastakin mielestä koominen: näin kohta 9-vuotiaan kummipoikani, ja ihan täysin spontaanisti huudahdin ”kylläpä sä oot kasvanu!”. Muutama viikko sitten nähtiin viimeks. Voi ei, siis miten ärsyttävää se omasta mielestä oli, kun kaikenmaailman mummot totes lapsen kasvaneen. Ohhoh, olen kymmenen vanha, en olekaan vielä täydessä mitassani, oletpa viisas. Mut näin sitä vaan tätiydytään urakalla ja päivitellään moista.

Toinen asia oli hieman erilainen. Huomasin todella, miten aikuisen ja vanhemman vastuu painaa harteita, vaikkei siihen edes kiinnitä huomioo. Päätettiin M:n kanssa hetken mielijohteesta jäädä kyläilyn päätteeks mun vanhemmille yöks. Siinä hetkessä kun oma äiti keittää tyttärelle ja tyttärentyttärelle iltapuuroo ja oma isi petaa vauvalle sänkyä, tuli maailman helpottunein olo. Ihanaa kun musta ja meistä huolehditaan. Havahduin, miten iso asia on hoivata toista ja huolehtia kaikista tarpeista. Ja kun ite on sen hoivan kohteena, tuntuu se hyvin onnelliselta. Hullua, että minä pieni avuton tavallinen ihminen oon puolestani se, jolta M saa kokee sen saman hoivan ja huolenpidon tunteen. Vähän alkaa taas oma huoleton lapsuus karista.