Apulannan synnytyslaulu
Alkaa olla käsillä ne hetket, kun tytärtä pari vuotta sitten puskettiin maailmaan. Oikeammin, synnytyspäivä lähestyy. Koska jos lapsi syntyy joku hetki puolenyön jälkeen, on kai ihan sopivaa puhua erikseen mun synnytyspäivästä ja lapsen syntymäpäivästä?
Satuin kuuleen radiosta vanhan Apulannan biisin, sattumalta samalla kun mietiskelin jotain synnytykseen liittyvää. Enpäs ollut aiemmin tajunnut, että moinen rokkibändikin on kantanut kortensa kekoon synnytysfiilisten kuvailussa.
”(Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa
Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin)
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa
(Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani
Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa)
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää”