Arkea ja juhlaa – nautin kaikesta

Lauantaiyönä kolmen jälkeen hypin kuoharipäissäni Kylie Minoguen ja PMMP:n tahtiin. Juhlittiin ystävän 30-vuotissynttäreitä ja olin onnellinen. Ilta oli sisältänyt hyvää ruokaa ja juomaa, uusia ja vanhoja tuttua, loputtomasti naurua ja vielä tanssia. (Unohtamatta pikkutuntien Alias-voittoo parina entuudestaan tuntematon poika, eihän mun parina siis voi muuta kun voittaa. Eikä nyt oteta lukuun esimerkiks sitä, että eräänkin parin toinen osapuoli nukahti viinilasiinsa eikä siten ollut kovin valpas.) Nautin niin siitä, että saan, voin ja haluan viettää riehakasta aikaa ja olla vailla huolen häivää.

Tänään puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä kyykötin kävelytien varressa ja tutkin, mitä polulta löytyy. ”Se on kivi.” ”Vi!”, totes seuralainen. ”Siellä on vielä lunta.” ”Ta!”. ”Mennäänkö taas vähän eteenpäin?” ”Nnään!” Ja sitten kipitettiin eteenpäin, kunnes vastaan tuli taas uus mielenkiintonen risu tai lätäkkö. Olin onnellinen. Kotiin palattua lämmitin M:lle ruokaa, ”oijoi, namnamnammmm”. Hän söi, joi maitoa, huokaisten nukahti syliin. Mulla on edessä pyykkiä ja opiskelua, ihan tavallinen päivä. Nautin niin siitä, että saan, voin ja haluan viettää rauhallista aikaa ja, no, useimmiten olla vailla huolen häivää.

Oon sanonut sen ennenkin, mutta kyllä oon vakaasti sitä mieltä, että kokonaiseen onnellisuuteen mä tarvin nää molemmat. Olla ihan kunnolla muualla ja olla vaan itelle, ja toisaalta olla kokonaan lapselle. Ikävä sanoo, mutta toisen puuttuminen tekee siitä toisestakin vaillinaista. Se joka sano, että lapsiarkea (ja arkea ylipäätään) on vielä kivempi viettää kun siitä on välillä tauolla, on vaan niin oikeessa. Onkin ihanaa, että molempiin on täys mahdollisuus.

Ja kerta on kaveripiirin tasavuosikymmenien vuosi, niin eiköhän tasapaino tuu pysyyn jatkossakin! Alkuvuoden spurtin jälkeen kalenteri on taas tyhjä, kevättä odotellessa. Tarkkailen sen saapumisen merkkejä vajaan metrin korkeudelta.

Mun ajatus oli ottaa vastaava arkinaamakuva, mutta kiiltomatoisuus ja valkoisuus iski kättä eteen.
Tätä se olemisen vastinparien vastakohtaisuus kuitenkin on.