Banaanilättyhämäys

Tiedättehän, kun joku ruokaohje kiirii ja kaikki kokeilee sitä, ja suurin osa vielä kehuu sitä. Ja ne jotka ei kehu, nolostelee vähän ettei varmaan vaan tajua näitä ruokahienouksia. Avocadopasta on kuulostanut niin öö herkulliselta että oon öö vältellyt sitä ettei tuu öö liian iso himo johonkin niin hyvän kuuloseen ruokaan, mut banaanilätyt innosti. Ensin kuulin niistä muutamassa muussa paikassa ja sitten myös Lilyn Rosanna ja Nonariina kehu niitä, joten aattelin että tää on varmasti hyvä juttu. En mitenkään syytä muiden makuaistia, mutta nää oli nyt kyllä huijausta.

Resepti on siis: kaksi banaania ja yksi kananmuna. Mössätään sekasin ja paistetaan. Ja hyvää on! Tai siis ei ollut. En tosin tiedä miks odotin näitten olevan hyviä, koska en tykkää banaanista. Mutta tykkään kananmunista! Joka tapauksessa lätyt oli sikamakeita ja pehmosia. Mulle nää ei siis oo enää ”banaanilättyjä”, vaan vauvalättyjä. Ja niitäkin vaan sen takia, että se on kivempi nimi kun vauvamössö. M meinaa pisteli lätynpalasia hyvää tahtia kitusiinsa ja seurueen 2-vuotias totes emmeen olevan ”varsin hyvää”. Eli kuitenkin, kiitos lättyvinkistä, jäänee käyttöön koska on helppo ja kätevä välipala. Itelle tehtäessä voisin kyllä sekottaa mukaan vaikka rahkaa, jotta lettusista tulis kiinteempiä ja vähemmän makeita.

Muita muotiohjeita, hehe?