Blogiystävälle

Minäkin olen mukana äitipostissa. Oon huomannut muutaman muun tehneen jonkinlaisen postauksen jossa kertoo mieltymyksistään, toiveistaan tai muuten vaan enemmän itestään. Mietin, josko mäkin. Päätin, että en. Sori 😀

Aika harvoin toivon lahjaks yleensäkään mitään tiettyä (paitsi nyt oon noin kakskyt kertaa toivonu E:lta joululahjaks Nicer Dicer Plussaa, silmät kiiluu kun ostos-tv läjähtää auki!), joskus mainitsen jonkun kirjan nimen tai muun spesifin tuotteen jolle oikeesti on tarve. Yleensä toiveet on kuitenkin laatua ”jotain kivaa”, ”jotain kaunista itelle/kotiin”, ”jotain keittiöön”, ”jotain hyödyllistä”, ”jotain mukavaa”. Ihanaa epätietoselle lahjanhankkijalle, tiedän. Mulla vaan on pinttymä siitä että lahja on lahja, eikä pyyntö. Mutta epämääräsyydestä ei kannata ottaa paineita, koska oisin ite voinut kirjottaa just saman mitä Mamma Koo kirjotti palstallaan: ”Olen mahdottoman helppo lahjottava. Pidän kaikesta ja rakastan yllätyksiä.” Nimenomaan. En nyt muista että olisin koskaan pitäny lahjaa huonona. Ilahdun paketeista ja saan hyvän mielen ihan siitä, että joku ajattelee mua.

Ja johan edellisessä kappaleessa tuli esille kaikenlaista mistä erityisesti pidän 😉 tän jutun tiimoilta siihen voi lisätä vielä ”jotain vauvalle”.

Postitempauksen ja koko joulunalusajan tiimoilta, stressitöntä ja mukavaa aikaa kaikille!