Ennen äitiyttä olin vajaa?

Jotkut äiti-lapsi-aiheiset kuvat, mietelauseet ja humoristiset, yleensä kliseiset pätkät äitiydestä/vanhemmuudesta on ihan hauskoja. Usein ne kuitenkin aiheuttaa lähinnä hymähdyksen ja huokauksen, stereotypioita kun ei aina jaksa vahvistaa. Yks värssy mikä mua erityisesti nyppii, on tämä ”Ennen kuin minusta tuli äiti”. Ei vois olla rasittavampaa kuvausta siitä, miten lapseton nainen on huoleton, pikkutarkka ja raukka joka ei tiedä mitä Todelliset Tunteet on, ja äiti (oho, siis Äiti) on maitopuklun peittämä, kaikesta kaiken tietävä tehopakkaus. Kyllä, äitiydessä on mahtavia tunteita ja se tunne ja rakkaus omaa lasta kohtaan ON jotain sellaista, jota ei pysty selittään. Silti, joku roti tähän ylemmyydentuntoon.

Säkeet kursiivilla, välissä omat kommentit.

Ennen kuin minusta tuli äiti

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Teen ja syön lämpimiä aterioita edelleen. Aika lailla suunnilleen yhtä paljon kun ennen, siellä entisessä elämässäkin tuli joskus kiireitä ja keskeytyksiä. Vaatteet, öö, no jos tää liittyy ruokaan niin oon varsin hyvä tiputteleen sitä vaatteilleni ihan ite.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Tässä on ikävä totuus, nukkua ei voi aina kun haluaa. Niissäkään puitteissa kun ihmiset yleensäkään voi nukkua niin myöhään kun haluaa. Ainakaan aina molemmat vanhemmat. Likainen totuus, en oo harjannut hampaitani elämäni jokaisena päivänä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Siivosin kotini… voisko ”päivän” tilalle vaihtaa ”viikko” tai ”kuukausi” niin sit käy. Tosin se ei oo muuttunut. Huonekasvien myrkyllisyyttä en alkanut ajatteleen sillä hetkellä kun minusta tuli äiti, vaan sillä hetkellä kun laps kaato ruukun ja alko lappaan sisältöö suuhunsa. Rokotusasioita oon miettinyt sekä itseni, lasten että yhteiskunnan kannalta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Oo päivä sairaanhoitajana niin koet noita kaikkia. Jollain mummeleilla on myös pienet sormet. En tosin ymmärrä, miks sonnan peitossa oleminen on olevinaan joku meriitti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.

AHAHAHAHAHAHAHAHAHAAA, oottakaa jatkan heti kun lopetan nauramisen.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.

Tähän ei oo tullut muutosta äitiydenkään myötä.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Nää tunteet lienee erilaisia kun kyseessä on oma lapsi, mutta muuten suuri osa ihmisistä on varmaan kokenut noi jossakin itselle tärkeissä tilanteissa.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Vahvoja sanoja, osaltaan pitää paikkansa ja osaltaan ei. Toisaalta, äitiyden tunteita ei tiedä ennen kun on äiti. Toisaalta, niiden kyllä odottaa tulevan. Ja luulen, että suurin osa niistä jotka haluaa lapsen, myös tietää epäillä rakastavansa olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

En tiennyt en. Sinänsä yllättävää, ettei tiedä miltä tuntuu joku, jota ei oo koskaan kokenut. ”Ennen kuin tein benjihypyn, en tiennyt miltä tuntuu pudota tyhjyyteen pää alaspäin.” Mikä mainio liikuttavan runon aihe. Kertoo niin mun elämästä, nyyh! Tai ei kyllä mun koska en ikänään hyppäis.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Hyvä toi kaneetti aina, ”en tiennyt kaikista maailman asioista ja tunteista – jotka liittyy äitiyteen”. No et niin, kun et ollut äiti! Toivottavasti ihmisillä on elämässään kuitenkin myös muita aiheita ”lämpöön, iloon, rakkauteen, sydänsärkyyn, ihmetykseen tai tyytyväisyyteen” kun lapset (tai ei ilmeisesti edes ne lapset itsessään, vaan ihan se Äitiys) ja että ”voi tuntea niin paljon” myös muita ihmisiä, asioita ja elämää kohtaan. Myös ne jotka ei tule äidiksi. Ja myös ne jotka tuli.