Harppauksia
Kuinkahan monta kertaa oon kuullut, että kun lapsi vähän aloittelee puhumista, voi kehitystä tulla hurjissa ryppäissä. Yleensä tää on tullut ilmi suunnilleen joka kerta, kun puhumisesta on ollut puhetta. Mun oli kuitenkin vähän vaikee uskoo sitä, koska M tuntui pysyvän samassa vaiheessa yli puoli vuotta, niissä lopputavuissa. Vajaa kuukausi sitten riemuitsin, että muutamaan sanaan oli löytynyt alkukin ja sanoista rupes tulee kokonaisia. No, muutama sana, odotellaan…
Eipä kauaa tarvinnut odotella! Muutaman päivän päästä kirjoittelin ylös kaikki muistamani tunnistettavat sanat jotka lapsi oli siinä alle viikossa yhtäkkiä sanonut, ja niitä oli lähes 30. Häh?! Nennään – mennään, syiin – syliin, maito, tuoji – tuoli, eikkiä – leikkiä, amppu – lamppu, paijo – paljon, koikki – korkki ja ikki – rikki, näin muutamia mainitakseni. Koko ajan tuntu tulevan lisää. Äskettäin listasin lisää niin pitkälle kun muistin ja mitä ihmettä, lähes 50 sanaa lisää. Käsittämätöntä! Kuinka paljon tuolla pienessä päässä onkaan jo kaikkee, mitä sieltä vaan ei oo saanut ulos. Luku vois tietysti vaihdella sen mukaan, mitä hyväksyy sanaksi. Auto, pupu, kassi ja hyttynen sanotaan niinkun ne on, useimmista puuttu ensimmäinen kirjain: (l)eipää, (p)aita, (m)ukaan, (s)aappaat, (r)attaat, (b)ussi. Porkkana on okkana, tuuee on tuulee, maajata on maalata, eppai on neppari, ämpäi on ämpäri. Joka tapauksessa muutos on mielestäni valtava.
Kielioppia tuntuu tulevan mukana ihan itsestään. Hyppäsin, mummilta, äitille, tipuja, uimassa. Kuulemalla oppii.
Ja jotta tyttö ei liikaa hidastelisi vauhtia, menee sanat jo peräkkäinkin. ”Äiti tulee!”, ”mummi laittaa”, ”sai papalta”. Eilen hän ojensi mulle kirjan, istahti viereen ja sanoi ”äiti lukee mulle”. Lähes nollasta lähti, kolmessa viikossa kasvattaa kolmeen sanaan. Ei hassumpaa.
(Okei, oikeesti se sano ”äiti lukee sulle”. Tyttö kun ei ihan vielä oo hoksannut kuka on sinä ja kuka minä. Ainahan kun me vaikkapa annetaan hänelle jotain, on se ”sulle”. Ei ihme, jos M kokee itse olevansa se sinä ja käyttääkin itse tehdessään sanoja sulla, sulle, sulta. Huvittikin, kun kaupassa nähtiin samanlaisia muumi-ämpäreitä kun M:lla itelläkin on. M osotti niitä, käänty mun puoleen ja hihkas innoissaan: sullakin on!)