Imetyksen lopettaminen

Mulla on ollut tää imetyksen lopettamisesta kertova postaus jo pitempään työn alla, ja muutaman kerran oon jopa jo meinannut julistaa, että nyt loppu. Mutta aina on tullut ”vielä yksi kerta”, joten kirjotetaan imetyksen lopettamisesta sitten tässä vaiheessa, kun se on melkein loppunut.

Heti alkuun, aika kivuttomasti on mennyt. Tää on siis harvinaisehko positiivinen kirjotus imetyksen lopettamisesta, ei ongelmien selvittämistä. Joko keinot oli hyvät, M sopeutuvainen, ajankohta oikee tai jotain muuta, mutta kivasti on mennyt. Henkinen siirtymä oli ehkä hankalampi, vaikkei siinäkään mitään suurempia kiirastulia tarvinnut läpi käydä. Välillä on ollut haikea olo, mutta hyvällä tavalla.

M siis oli täysimetyksellä viis kuukautta, sen jälkeen oon imettänyt ruuan ohella. Suunnilleen yhdentoista kuukauden kohdalla alko tulla kyllästyminen, ja aattelin josko imetystä lopettaiskin ite. Siihen asti olin siis aatellut, että loppuu kun loppuu. Mitään hätää ei kuitenkaan ollut, olinhan edelleen hoitamassa M:aa kotona eikä imetys muutenkaan ollut sitova riesa, joten äkkinäistä tai pakottavaa vierotusta ei tarvinnut tehdä. Jotenkin vaan halusin ottaa ohjat omiin käsiin ja siirtää lapsen rinnalta pois.

Tuossa vaiheessa imetin epäsäännöllisesti. Yleensä aamulla, illalla ja yöllä, sen lisäks joskus päivällä ennen unia, ruuan jälkeen tai muuten vaan. Eka askel oli siis säännöllistää imetys, jotta sitä voi epäsäännöllistää. Tämä tapahtu lähinnä mua itseeni helpottaen ja toivoin, ettei M tajua tottua säännöllisyyteen. Eikä ehtinyt tottuakaan. Siirryin imettään aamulla, ennen molempia päiväunia, illalla ja yöllä. Ylimääräset ”ottaskohan se maitoo” -imetykset jäi kokonaan pois, ja tällä aikataululla mentiin viikko tai pari. Sitten tuli epäsäännöllistäminen, eli jompikumpi päiväimetyksistä jäi pois. M oli jo aiemmin tottunut, ettei aina ota unimaitoo, joten tästä ei kehkeytynyt ongelmaa. Seuraava ajatus oli jättää pois iltamaitoja.

Ongelma vaan oli, että M ei ollut suostunut juomaan maitoo pullosta, ja iltamaito oli tuntunut olevan kuitenkin se oleellisin. Asia ratkes niinkin kierolla tavalla, kun kokeilemalla pullojuomista pitkän tauon jälkeen. Vesihän on pullosta mennyt, joten M kyllä osas käyttää sitä. Maito vaan ei ollut kelvannut. Eräänä päivänä ruuan jälkeen satuttiin huvikseen ojentaan tytölle maitopullo – ja se veti siitä niinkun ei mitään. Että eipä tässä. Sitten vaan iltanukutus E:n ja maitopullon kanssa, pientä protestointia tuli kun vieressä ei ollutkaan rintaa, mutta muutaman illan kiukuttelun jälkeen tääkin onnistu. Yöllä kävin edelleen imettämässä.

Tän jälkeen taidettiin siirtyä maitopulloon päiväunienkin kohdalla. M joi maitoo pullosta ihan tyytyväisenä myös mun antamana ja aloin jo miettiä, että näinkö helppoo tää voi ollakin. Kyllä se tais olla. Vielä en kuitenkaan uskonut tilanteen olevan hyvä, koska edessä oli yösyöttöjen lopettaminen. Isäkuukauden aikana E:sta tuli yöherääjä, ja muutamana yönä M sai myös yömaidon pullosta. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut heräämisen väärti ja niin M alko pääosin nukkua yönsä ilman maitoo. Ja heräämisiä.

Sittemmin, parin kuukauden jälkeen lopettamisajatuksen alkamisesta imetin enää vaan aamusin. Syynä sama kun edellä, eli sillä on saanut kriittiset muutaman minuutin lisäaikaa silmien aukasuun. Ota maitoa, makoillaan vielä hetki… Tästäkin liusuttiin pois vähitellen, eli E:n noustessa M:aa ei enää tuotu vierelle. Paitsi nyt täytyy sanoo, etten ihan tarkkaan muista miten tää homma meni aamu- ja iltamaidon kanssa… kokonaisuutena viimesimpiä on ollut aamuimetykset, mut ehkä niitäkin epäsäännöllistettiin jo aiemmin ennen iltamaidon pullottamista.

Muutama viikko meni niin, että imetin noin kerran parissa päivässä, maidonnousun mukaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että oon imettänyt… ”kerran vielä” useemman kerran. Ensin ihan vaan nauttiakseni imetysfiiliksestä (eli vauva-aikoja muistellen), pari kertaa siis todella keskityin siihen että tää on nyt se vika kerta. Kuitenkin vielä muutaman kerran oon sortunut aamuimetykseen, mutta muutaman pävän kokemuksella M ei enää nukahda uudestaan. Hyöty on menetetty, joten jos vielä joku kerta tulee, se olkoon viimenen. Tai sitten se on ollut jo.

Kaikkiaan siis tosi hyvät fiilikset. Imetys alko hyvin, jatku hyvin, toimi hyvin. Sitten vielä lopettaminenkin meni hyvin, ellei jotain katastrofaalista vielä satu. M ei missään vaiheessa oo alkanut vaatiin maitoo, ei oo siis tarvinnut kulkee poolossa ja kaulahuivissa itkevää ipanaa hätistellen. Vaan pari kertaa se on nyt ihan lopettamisen loppuvaiheessa käynyt kurkkaamassa paidankauluksesta sisään ja kurtistellut kulmiaan kun oon todennut että ei oo enää maitoo, mutta tyytynyt sitten siihen.

Vuosi ja kaks kuukautta, nyt se on omillaan.