Ja valkeus tuli!

Eiliseen aavistuksen surkeeseen tekstiin kirjotin toiveikkaan lopun. ”Onneksi huomenna on joulukuu, ja valkeus tulee.” Varsinaisesti tarkotin sitä kuvainnollisesti, mutta… se todella tuli. Aamulla takapihan verhon takaa mua tervehti puhdas, tasainen, jo melkein auringossa hohtava hanki. Tää on (sitten lapsuuden, kai) luultavasti eka kerta ikinä, kun aidosti ilahdun lumesta. Vaikka se merkkaakin kylmää, liukasta ja vaivalloisuutta, nyt se merkkas kaikista eniten valoa. Sekä päivään että mieleen.

Jannan laulussa ”Sä et oo hullu” sanotaan, että

”anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa”

Niinpä niin. Joskus on, joskus ei. Vähän oli. Nyt kuitenkin aion listata ylös asioita, jotka mua on ehtinyt ilahduttaa ihan vaan jo tänään.

– kirkas lumi

– halaileva lapsi

– aurinko ja pariskuntatuulipukuset sunnuntaireippailijat

– Youtuben Super Simple Songs

– hyvät yöunet

– elämässä eteenpäin: ystävä tulee hakeen omalle tulevalle vauvalleen M:n hoitopöydän, jolle ei oo meillä enää käyttöö (tää kyllä myös herkistyttää mua, koska siihen hoitopöytään symbolisoituu niin vahvasti se silloinen uusi vauva-aika)

– hyvä kahvi

– tuleva pizza

– elämä