Joskus tulee tunne ei-mistään
Jysähdys voisi olla sana, joka kuvaa sitä tunnetta. Joka joskus vaan tulee, jysähtää päähän ja sydämeen ja sormenpäihin, ja josta ei edes tiedä onko se hyvä vai huono. Kun vähäsen tuntuu ettei saa henkeä ja toisaalta hengittää ihan keuhkonpohjaan asti. Silmät on kyynelissä, päässä humisee ja miettii että NYT tää on käännekohta. Vaikkei mitään käännykään. Vaan kohta taas huoahdetaan normaaliksi.
Se on usein ihan normaali päivä ja hetki. Vaikkapa sellainen sunnuntai, jolloin kadut on hiljaisia mutta silti palaa punaiset valot. On palaamassa jostain kotiin, takapenkillä on kaksi lasta, itse yksin ajatuksissaan. Kun paistaa aurinko ja sataa ja ilmassa näkyy kimaltavia pisaroita. Sitten yhtäkkiä
Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun
Kasta varpaat kylmään veteen,
hyppää täysillä joutsenlauluun
Sillä sinä ja minä, niin elävinä
Pystymme kuulemaan, jos kuussa alkaa tuulemaan
Ei pitäis liikaa yrittää, et saisin jonkun itsestäni pitämään
Tiedän mitä oon ja mitä teen, ja jos sä sen näät et pysty ohi menemään
ja kaikki voi joskus rikkoutuu
Mutta ainakin olin hetken ehjempi kuin moni muu
Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun
Kasta varpaat kylmään veteen
hyppää täysillä joutsenlauluun
Sillä sinä ja minä, niin elävinä
pystymme kuulemaan, jos kuussa alkaa tuulemaan
Mä heitin turhan pelon kauas pois et sydän vihdoin jotain tuntea vois nyt seison reunalla mä olen valmiina
Ja vaikka ei tiedä yhtään miten tämä liittyy minuun, mikä tämä tunne on, miksi se on niin iso, niin sitä puristaa rattia, rauhoittaa varpaiden tärinän, nielee isoimmat itkut pois, hengittää jysähdyksen pois sydämestä ja jatkaa taas tavallista päiväänsä.
(Heloo Helsinki! – Kuussa tuulee)