Jotain olennaista vanhemmuudessa

Olen saavuttanut tietyn tason vanhemmuudessa. Hurmaavan tason.

Kun lapsi oksentaa aamupalapöydässä, ensimmäinen, täysin harkitsematon reaktio on työntää omat kädet alle. Tätäkö se on se uhrautuvaisuus? Taputan itseäni olalle kuuratuin käsin.

(Edellisen kerranhan kun laps puhalsi kunnolla mun vieressä, loikkasin kauemmas niin vauhdilla että melkein putosin sängystä. Sillon se oli normaalia.)