Kahvitauko eli tauko kahvista

Jaahas. M sitten oli kun olikin tänään hämmentävän kokonaisvaltasesti oma vanha hyväntuulinen itsensä. Ihan muutamaa kränäystä lukuunottamatta (ja niiden voitaneen lukea kuuluvaks ihan normaaliin vauvan toimintaan) tyyppi jutteli, hymyili ja seurusteli, söi hyvin ja tuolla se nyt nukkuu. ”Nukuttaminen” vaati yhden syötön, pari röyhyitkahdusta ja yhden laulun hyräilyn sylissä heijaten. Aika pientä siis niihin parin tunnin kiukkusessioihin joita tässä on ollut. Otetaan nyt toki huomioon että ilta on siihen nähden vasta nuori, mutta aika kivutonta.

Ainoo vaan että pitääkö mun nyt lopettaa se kahvinjuonti! Ilmeisesti. Tai vähentäminen on ehkä oikee sana, ja hyvä niin. Huijasin siis heti otsikossa. Enköhän mä sillä yhdellä tai kahdellakin kupilla päivässä pärjää, pääasia ihan oikeesti on että meitsin maito on M:llekin sopivaa. Mietin vaan että voiko ruoan tai juoman vaikutus näkyä näin nopeesti, vai onko tää ilta ollut jostain muusta syystä poikkeus. No, sehän selvinnee lähipäivinä. Mutta kai se voi, annetaanhan alkoholinkin nauttimisesta ohjeeks että kun yhden annoksen jälkeen ei imetä tuntiin, niin se riittää. Paljonkohan on yks annos kahvia… (ei varmaan se nelisen desiä vetävä laaka.)