”Kävikö pahasti?”

Mitä ihmiset tekee, kun vanha mies kepin kanssa kaatuu bussissa naamalleen? Mitä ihmiset tekee, kun yliopiston aulaan kiirehtivä nainen kompastuu mattoon ja kaatuu lattialle laukun sisältö leviten? Mitä ihmiset tekee, kun mummelin ostoskassista putoo pohja keskellä katua? No tuijottaa! Monttu auki katotaan, jotta ohhoh, katos vaan, voivoi. Ja sitten takasin omiin puuhiin.

Onneks kaikki ei tee. Rosanna nosti bussivanhusta ylös, mä keräsin yliopiston lattialta lompakon ja kalenterin ja kadun toiselta puolelta näin hippipariskunnan tarjoovan mummolle omaa kauppakassiaan. Jokaisessa tilanteessa oli kuitenkin reilusti enemmän niitä ihmisiä, joiden ajatus tuntuu olevan se oho, katotaas miten toi tosta pääsee. Ilman elettäkään, että ojentais sen oman kätensä.

Ei ihme, että suivaannuttaa. Kävikö pahasti -kampanjan (fb) ajatus on hyvä ja on hyvä että asiaan kiinnitetään huomioo, mutta on masentavaa, että sitä tarvitaan. Miten ihmeessä ihmisiä pitää erikseen muistuttaa, erikseen pyytää huomioimaan, että jos jotain sattuu, autetaan. Etenkin vielä juuri sellaset tilanteet, että joku vetää rähmälleen tossa metrin päässä itestä. Mitä miettii ihminen, jonka reaktio ei oo tarjota apua, vaan istua ja ihmetellä. En tiedä, eikä mua varsinaisesti sellasen ihmisen ajatukset juuri ees kiinnosta.

Että koittakaa nyt hyvät ihmiset käyttäytyä!