Kiitos Tampere

Välillä päivät vaan on tylsiä. Pitäis leikkiä lapsen kanssa, mut ei huvita. Pitäis mennä ulos, mut ei huvita. Pitäs nauttia hyvistä ilmoista vielä kun niitä on, mut ei huvita. Ärsyttävästi vaan on melkeinpä pakko. Sitä pakkaa lapsen vaunuihin ja lampsii ulos, okei ei se kauheesti vaatinut. Raitis ilmakin on ihan kivaa, kai tässä jaksaa kävellä. Yleensä pikkuhiljaa mieli virkistyy ja huomaa nauttivansa rauhasta, kiireettömyydestä, valosta ja lämmöstä. Hetken käveltyä kiittelee sitä, että täällä laitakaupungilla on tilaa. Siis paljon tilaa. Koska sitten eteen tulee tämä:

Oikeestaan ihan kiva, ettei koko päivää tullut tuijoteltua vaan sisäseiniä, mieluummin katsetta tässä lepuuttaa.

Näitä on ilmeisesti muutamakin ympäri kaupunkia, onneks meillä yks.